Helloouuu murupupuset!

Tiedän! Takana on luvattoman pitkä kirjoitusbreikki mutta uskokaa kun sanon, että se on tehnyt omalla tavallaan vain hyvää 😉 Huomasin nimittäin kevään kuluessa, että uusi työ (niin kiva kuin se onkin), muutto lasten kanssa (joka oli konseptina aivan kreisi) ja muksujen roudaaminen vanhalle päiväkodille (ja sieltä pois) olivat vieneet aivan älyttömästi mehuja arki-illoista. Jos olisin vielä lisännyt siihen päälle kirjoittamisen niin takaan, että teksti olisi ollut jokseenkin masentavan monotonista avautumista siitä, kuinka raskasta yhden uhma- ja yhden tahtoikäisen kanssa kevään kuluttaminen oli ollut.

Breikki

Joten mä ajattelin suosiolla säästää teidät hetkeksi avautumisilta ja hengittää, palauttaa treenirutiineja paikoilleen, treenata rumpuja, odottaa kesää ja lähteä sitten perheen kanssa reissuun. Ja kirjoittaa siitä reissusta.

Mutta älkää huoliko! Tämä kotona toisiaan tatamiin paiskova jengi pitää huolen siitä, että materiaalia kovaäänisesti uhmailevasta sisarus-duosta riittää kyllä syssymmälle.

Et voilà – tässä se juttu nyt komeilee 🙂 Ranskan Rivieran seikkailu kahden alle viisivuotiaan kanssa! Enjoy!

Kun varasimme tämän loman viime vuoden puolella oli yksi asia päivänselvää: reissun alkupätkä pitää saada viettää rennosti löhöillen omassa rauhassa. Olin visualisoinut itseni kylmä Aperol Spritz kädessä jonkin poolin reunalle, kun lapset läiskyttäisivät vieressä iloisina vettä toistensa niskaan. Ja muistelen uhonneeni, että tästä visuaalisesta haaveestahan pitäisin kiinni, vaikka kuinka joutuisin hampaat irvessä välillä erotuomaroimaan övereiksi läikähtäviä sisarusten riitoja. Koska let’s face it – seesteiset instatuokiot kestävät tämän ikäisten lasten kanssa (miksei murkkujenkin, kertooka te, jotka tiedätte!) vain minuutteja.

Seesteinen instatuokio

En ollut henkisesti vielä valmis Bamse-klubi resortteihin, joten päätimme replikoida suorastaan elämyksellisen Italian reissumme vuodelta 2018 esikoisemme kanssa ja vuokrata talon jostakin lämpimästä.

Lomakoti

Mä en ollut koskaan (!) käynyt Ranskan Rivieralla, joten kohde valikoitui suhteellisen helposti. Lentoajatkin olivat siedettävät ja osuivat meille hyviin slotteihin. Siispä: muksut kuulokkeet korvilla tapittamaan omia videoitaan penkkeihin kiinni köytettyinä ja koko kööri Ranskaan! (…krhm…olen äärimmäisen kireäksi viritetty ruutuaika-poliisi, joka yrittää pitää kiinni säällisestä ruutuajasta kynsin ja hampain. Mutta huomaan sen olevan huomattavasti paljon miellyttävämpää itselleni, perheelleni ja muille matkustajille jos en nillitä tästä aiheesta lentokoneessa 😉 )

Grasse

Vuokrasimme Villadan kautta perheellemme talon hajuvesikaupunki Grasse:sta, johon emme oikeastaan paikkana tutustuneet etukäteen oikein mitenkään. Meitä oli rehellisesti kiinnostanut ensiksi majapaikan sijainti, toiseksi sen sijainti ja kolmanneksi sen sijainti 😉 Mutta on pakko antaa erityismaininta Villadalle, että ennen matkaa toimitettu linkki lomakohteeseen oli sisällöltään suorastaan superbe!

Grassen kujilla

Niinpä mekin opimme, että olemme itseasiassa matkustamassa maailmankuuluun parfymöörien pyhättöön: paikkaan, jossa nenän hajuepiteelejä saisi terävöittää oikein olan takaa 😉 Mitä ikinä se sitten tarkoittaisikaan tälle jengille!

Grassesta löytyi parfyymejä ja tuoksuja oikeasti aivan kaikkialta! Museoita, putiikkeja, parfymöörejä, tuoksujen historiaa, laventelipeltoja, tuoksuja, tuoksuja ja tuoksuja. Jopa meidän vuokratalomme tuoksui hyvältä! 🙂 Niinpä oli tietenkin selvää, että mekin haluaisimme kokea osamme tästä lähikylämme erikoisalasta ja ainakin pakata matkalaukkuumme matkamuistoiksi tuoksuja. Suosittelenkin lämpimästi hankkimaan tästä kylästä joko täysin itselleen kustomoidun tai ainakin hyvin erityisen tuoksun jostakin pienestä alan putiikista. Tuntuu ihanalta ajatella, että syksyn pimenevinä iltoina voi suihkauttaa kaulalle pienen tujauksen parfyymiä, johon ei törmää missään muualla ja siirtyä muistoissaan hetkeksi tuohon suloiseen pieneen ranskalaiskylään 🙂 Aaaaaaa-että!

Tuoksuja monissa muodoissa

Valitsimme myös eräälle iltapäivälle hetken piipahtaa tuoksujen museoon ja sanoisinko, että nielaisin aika kuuluvasti, kun meille aulassa lippujen oston jälkeen kerrottiin kierroksen kestävän tarkkanenäisellä tuoksuttelijalla jopa nelisen tuntia. Kääks! Lasten kanssa kipitimme museon kerrokset suhteellisen rivakkaa pikakävelyä läpi ja päädyimme lopulta vetämään hetken henkeä museon puutarhassa ennen kuin suorimme reipasta vauhtia lopulta ulos. Tämä museo ei ollut se kaikista elämyksellisin mutta varmasti alan connaisseurit saisivat tankattua täällä faktaa itseensä enemmän kuin laki sallii. Me väistimme pahimmat uhmakohtaukset lupaamalla lapsille jätskiä museorundin päätteeksi. Toimi. Kyllä, olemme täysin myyneet periaatteemme ja suosimme uhkaa, lahjo, kiristä – taktiikkaa mikäli se vain suinkin toimii 😉

Jädehetki

Täällä muuten jätskikin maistui ja tuoksui ihanasti: nautimme ehkä elämämme parhaat ruusu- ja laventelijädet! 🙂 Skidien kerätessä vauhtia sokerihumalaan, veimme heidät kieppumaan Grassen vanhaan karuselliin ja kiskoimme itse kiitokseksi Cappucinot hyvästä suoriutumisesta 😉 Levähdyshetken päätteeksi tyrkimme porukan takaisin loivaa ylämäkeä talolle lepäämään.

Grasse on muuten vanhoille tavoilleen uskollinen kaupunki ja sen monet ravintolat sulkivat kiltisti ovensa lounaan ja illallisen väliseksi ajaksi. Tämä on ehkä hyvä huomioida, jos matkustat pienten lasten kanssa ja päivällisaika on tiettyyn tuntiin fiksattu 😉 Lähin mäkki on nimittäin pienen ajomatkan päässä 😉

Talolta teimme autolla lukuisia visiittejä lähialueen pittoreskeihin kyliin, joista löytyy varmasti jokaiselle omat suosikkinsa. Auto on ehdoton must näillä lakeuksilla, muuten uskaltaisin väittää reissun jäävän helposti torsoksi.

Grassesta ovat mm. seuraavat kohteet tunnin-kahden automatkan sisällä:

  • St Tropez
  • Cannes (ja mahdollinen lauttamatka Ile Sainte-Margueritelle)
  • Antibes
  • Nizza
  • Villefranche-sur-Mer
  • Eze
  • Menton
  • San Remo
  • Mougins
  • St-Paul-de-Vence

Valitsimme päiväretkien kohteet melkoisen lennosta ja syntyvän fiiliksen mukaan. Se oli oikeastaan oikein oiva taktiikka, jotta loman rennosta rytmistä sai heti ensi päivillä kiinni. Ihania paikkoja riitti paljon tutkittaviksi ja ainakin minun mittapuullani niissä oli juuri sopivasti rustiikkista romantiikkaa: vanhojen kivimuurien syleilemiä kaupunkeja pikkukujineen, ravintoloineen ja putiikkeineen.

St-Paul-de-Vence

Jos taide kiinnostaa yhtään, niin tässä keskiaikaisessa kylässä on pakko käydä. Taidekauppiaita ja pieniä gallerioita oli kirjaimellisesti kaikkialla. Marc Chagall on haudattu St-Paul-de-Vence:n ja kenties tästä syystä huomasimme, että kyseisen herran surrealistisia ja unenomaisia töitä (ainakin litografeja) löytyi myynnistä paljon. Toki jos kukkaroa ei halua keventää kuin julisteen verran, löytyi täältä myös näihin erikoistuneita putiikkeja ja kauppatavaraa niiden hyllyiltä vaikka kuinka.

Kapeilla kujilla ei puhaltanut oikein minkäänlainen tuuli, mutta pääsimme silti käppäilemään kylän toiselle laidalle ja siellä sijaitsevalle muurille. En ollut kunnolla ymmärtänyt kuinka suuret korkeuserot kaikkialla rivieralla vallitsivat ja toisinaan se oli silti yllättävää vaikka ensin autolla olikin posotettu reippaasti mutkaisia teitä ylämäkeen 😉 Tältäkin muurilta sai tähyiltyä kukkulaa alas ja kuikuiltua pienen pieniä autoja hurisuttelemassa horisontissa.

Paahtavan iltapäivän auringossa huomasin lasten jaksamisen olevan jo aivan äärirajoilla, joten nappasin matkaani uuden punotun lomakassin, pikkuveljelle auto-magneetin ja isosiskolle karkkia eräästä täydellisestä turisti-krääsälästä ja kas näin kaikki olivat jälleen täysin tyytyväisenä matkustamassa kohti parkkihallia ja lomakotia.

Villefranche-sur-Mer

Villefranche-sur-Mer on kerrassaan hurmaava kalastajakylä, jonka erotti merestä ikiaikaisen vanhat ja korkeat kiviset muurit. Muurin vierestä pääsi kulkemaan pientä kävelytietä suoraan kylän paraatipaikalle: kauniille rantabulevardille. Korkeuserot olivat jälleen melkoiset! Retuutimme YoYo’t monien kapeiden portaiden päähän, niitä alas ja välillä harppoen yli korkeista katukiveyksistä. Kaikki tämä oli tietenkin minusta ainoastaan hurmaavaa, mitä nyt välillä havahduin ihmettelemään miten näiden pikku-rattaiden laakerit näyttivät kestävän tätä huoletonta retuutusta vuodesta toiseen 😉

Pieni mies rannalla

Autolla paikalle saapumisen avuksi kannattaa muuten ottaa navigaatiopisteeksi vaikka jokin rantabulevardin ravintoloista, jotta pääsee hurauttamaan mahdollisimman lähelle pelipaikkoja. Muuten saattaa helposti töräyttää autonsa parkkiin hieman liian kauas vanhan kaupungin keskustasta ja joutua köpöttelemään melkoisen pitkään ennen kuin löydät tiesi oikeaan paikkaan (köh, köh… meille ehkä kävi niin) 😉

Täällä söimme hieman hätäisesti lounasta ja pakko myöntää, että lennosta tilaamamme hampurilaiset olivat kaikessa yksinkertaisuudessaan varmaan parhaat, mitä olen ikinä syönyt. Jäin vain haikailemaan mitä kaikkea muuta ihanaa täältä olisikaan löytynyt, jos vain syömiseen olisi ollut enemmän harkinta-aikaa tarjolla 😉

Cannes

Suoraan sanottuna en oikein tiennyt mitä odottaa. Mutta olin ilmeisesti salaa kuvitellut törmääväni ainakin kaikenlaisiin valkokankaiden tähtiin ja näkeväni elokuvien taikaa kaikkialla. Mutta pakko sanoa, että elokuvajuhlien ulkopuolella jopa ne ”kuuluisat portaatkin” näyttelivät ainoastaan tavallisen messukeskuksen sisääntulon roolia. Tässä olisi toki saanut napata itsestään kuvan, pientä jonottamista ja maksua vastaan. Löysimme ohikävellen Angelina Jolien kädenjäljen kuivuneesta sementistä mutta muuten filmistarojen hohtoa ei heinäkuun helteessä tämän enempää aistinut 😉 Tänne varmaankin kannattaisi yrittää pyrkiä kun elokuvajuhlat olisivat lähestymässä, jotta pääsisi kokemaan minkälainen tunnelma kaupungin silloin valtaa.

In Cannes you can 😉

Turistien luksuksen nälkään oli luonnollisesti tarjolla roppakaupalla merkkivaateliikkeitä – osuvasti juuri tämän kuuluisan portaikon vastapäiselle kadulle kauniisti riviin sommiteltuna. Muutenkin meininki Cannesin uuden kaupungin puolella oli huomattavan modernia: parkkitaloja ja katuja oli remontoitu vastaamaan kasvaneen liikenteen tarpeisiin, ravintoloilla ja kahviloilla oli valtavan isoja terasseja ja kulkeminen pienten lasten kanssa oli poikkeuksellisen esteetöntä.

Jollei sää olisi kääntynyt puolen päivän jälkeen tuskaisen paahtavaksi, olisimme varmasti viettäneet tovin myös vanhan Cannesin puolella Le Suquetin kukkulalla mutta nyt kaupungin uusi puoli, shoppailukatu ja viileässä hallissa odottava auto veivät voiton. Lapset tosin jaksoivat juosta keskenään hippaa melkein +35 asteen helteessä. Tämän retken päätteeksi köyräsimme koko jengin takaisin talolle ja hyppäsimme vielä uimasille viileään altaaseen.

Antibes

Voi mikä ihanuus tämä Antibes! Kyllä, olen totaalisen ihastunut (kaikkiin) muurikaupunkeihin, mutta en voi sille mitään. Antibes oli suuren, sileän muurin ympäröimä ja se kätki sisälleen poikkeuksellisen eläväisen, mukulakivillä, portailla, kujilla, kahviloilla ja putiikeilla kuorrutetun kaupungin. Poiketen muista historiallisista kaupungeista – Antibesissä oli useita tyylikkäitä aukioita, joista kaikilla oli oma erityinen tunnelmansa.

Täällä kannataa tsekata Picasso museo (jos sinne ennättää piipahtaa) ja nauttia sitten hyvästä lounaasta jonkin aukion reunalla (Sivukommentti: Monsieur Picasso muuten kuoli Mougins -nimisessä kylässä, joka sekin oli aivan kivenheiton päässä Grassesta.) Kuhinaa ja meininkiä Antibesissa oli paljon, mutta ei ahdistukseen asti. Löysimme jopa suloisen pienen lelukaupan, josta kävimme isosiskon kanssa poimimassa pienet tuliaiset kotiin muistoksi tästä reissusta.

Lisäksi aivan valtava plussa siitä, että auton sai parkkihalliin kirjaimellisesti vanhan kaupungin portin viereen. Antibesin tunnelmassa oli jotakin välitöntä ja energistä. Tuntui, että se välittyi lapsiinkin. Päätimme syödä täällä pizzat ja kiskaista vielä jätskit erään aukion laidalla. Koko jengi palasi autolla talolle erityisen hyväntuulisina, ilman yhtäkään koettua kiukkukohtausta.

Nizza

Ei käyntiä sinisellä rannikolla ilman piipahdusta Nizzan rantabulevardin palmujen katveessa- eikö? 😉 Lopetimme loman taktisesti kolmen yöpymisen pätkään Nizzassa eikä meillä oikein ollut muuta tavoitetta kuin imeä itseemme Ranskan Rivieran kuuluisimman kaupungin sykettä, elämää ja lämpöä. Ja istua ajoittain fillaritakseihin kun lasten jalat eivät jaksaneet enää tallata takaisin hotellille 😉

Minä pidin Nizzasta paljon! Ja tämän piipahduksen päätteeksi haluaisin ehdottomasti palata tänne uudelleen. Ehkä alkukeväästä tai loppusyksystä. Nizza on yllättävän kompakti kaupunki: muutamassa päivässä ehtii kyllä jo nähdä ja kokea paljon ilman, että alkaa yhtään kyllästyttää.

Pikkushoppailut

Tänne säästin myös pienen tuokion shoppailulle ihan vaan itseni kesken ja vaelsin kaikessa rauhassa Galerie Lafayette:n sekä yhteen lemppariputiikeistani nimeltä Maje. Mieheni piipahti vastaavasti sekä Marc Chagall– että Matisse museoissa sillä välin, kun minä pidin vahtia muksujen päivälevon yli.

Kylillä

Helteet rokottivat kuitenkin pienimpien jaksamista niin, ettei pitkiä taiderundeja voinut sälyttää kaikista pienempien iloksi. Pelkästään kävelyssäkin oli joitakin päivinä tekemistä. Oli kuitenkin sanomattakin selvää, että täällä me halusimme nähdä rantabulevardin korkealta kukkulalta ja piipahtaa sitten Monacossa.

Monaco

Oikeasti, ei vaan voi tulla Nizzaan ja olla käymättä Monacossa 😉 ! Tänne ei myöskään ole mielestäni mitään järkeä ajella autolla: juna kulkee hyvin, halvalla ja ilmastoidusti (!) ja aivan paraatipaikalle. Sangen huoletonta. Ja mikä siinä on, että ainakin nämä kaksi pientä pallopäätä tykkäävät aivan älyttömästi matkustaa juuri julkissa? Viittaan siis lapsiin 😉

Monaco on pienestä koostaan huolimatta jakautunut lukuisiin kaupunginosiin joista päiväreissun tärkeimmiksi tähdiksi nousevat monilla varmasti Monte Carlo ja Monaco Ville. Me kävimme tietenkin ihastelemassa upeiden luksusautojen paraatia Monte Carlon Kasinolla ja talsimme siitä rantaviivan myötäisesti kohti keskustaa. Matkalla nautimme luonnollisesti älyttömän hintaiset purkki-jätskit ja pohdimme miten paljon voikaan ihmisillä olla yksityisjahteja.

Monte Carlon luksus ei toisaalta ole mitenkään häiritsevää. Se on eräällä tavalla nähtävyys, joka pitää voida nähdä itse ja sitä voi huoletta hämmästellä suu apposen auki. En myöskään pysty olemaan hämmästelemättä, miten näillä samoilla kaduilla ajetaan oikeasti formuloita? Huhhuijaa -ajatuskin kylmäsi!

Ilman lapsia olisimme ehdottomasti pysähtyneet kylmille valkkareille johonkin lukuisista näköalaravintoloista ja vain arvailleet yhdessä mitä kukin luksusjahti onkaan voinut kustantaa 😉 Mutta nyt me yritimme hiestä valuen vielä jaksaa vanhan Monacon puolelle. Note to self – jos itselleenkin tekee tiukkaa niin lapsille tilanne on varmasti jo liian raskas. Siispä painuimme viilentymään ilmastoituun sisätilaan ja päätimme tyytyä nauttimaan iltapäiväkaffet kävelyurakan päätteeksi ennen junamatkaa takaisin Nizzaan. Ja sitten olikin aika pohtia miten ihmeessä kaikki kama saatiin tungettua takaisin matkalaukkuihin kotimatkaa varten 😉

All in all – matka oli aivan ihana ja teki tehtävänsä!

Sopivasti nähtävää, koettavaa, kulttuuria, vesileikkejä ja herkuttelua: sanalla sanoen täydellinen alku kesälomalle (Joka nyt, tätä juttua viimeistellessäni, on vain kaukainen muisto) Mutta siksihän sitä ihminen näkee ja kokee, jotta on jotain mihin palata ajatuksissaan myöhemmin, eikö vaan? Minulle ainakin jäi tältä reissulta mieleen pastellien sävyttämä näkymä vuokratalon altaalta, lasten rohkeus kiittää asioidessa ranskaksi, liian suuren vuokra-auton peruuttaminen liian pieneen autotalliin ja kaksi pientä muksua lipomassa jätskiä vierekkäin Antibesin vanhan kaupungin penkillä.

On ne parhaita hetkiä! à la prochaine!

pus, Paula

*

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Meidän lempparit