Ei ole totta – isosisko on jo nelivuotias topakka prinsessa. Ilmeisesti vanha sanonta pitää kutinsa ja aika todella lentää! Itsehän pysähdyn edelleen ihmettelemään miten en tunnu lainkaan vanhenevan samassa tahdissa kuin lapseni 😉 He kummasti tuntuvat spurttaavan mitä ihmeellisempiin suorituksiin, kokemuksiin ja ahaa-elämyksiin ja minä mennä jurnutan samoilla aamuilla eteenpäin 😉 Nakit vain silmien alla ainoastaan kasvavat..! 😉

Jos joku triggeröityy siitä, että nimitän isosiskoa prinsessaksi, niin ei yhtään kannata 😉 Mä en ole millään tavalla yrittänyt pumpata esiin tätä prinsessa-vaihetta mutta jostakin itsekseen havannoimalla se on hänelle pulpahtanut kiinnostavaksi teemaksi. Ja erittäin vahvaksi sellaiseksi. Itsehän tuossa samassa iässä leikin pikkuautoilla nokkakolaria ja soramonttua, joten en voi suurin surminkaan väittää, että tyttö olisi tullut tässä iässä äitiinsä 😀 Mutta niin vain on meille ilmestynyt kotiin lähes kaikki prinsessa-teemainen: on prinsessamekkoja, koruja, kruunuja, nukkeja, kenkiä. Hän osaa laulaa Disney+:ssan Prinsessa Sofian tunnusmusiikit koreografioineen ja käyttää päivittäin sanoja kuten ”hurmaavaa”, ”ihanaa” ja ”hänen kuninkaallinen korkeutensa”. Pikkuvelikin on kuulemma upgreidattu prinssistä kuninkaaksi.

Siispä tästä lyhyestä alustuksesta päästään itse synttärilahjaan: Jasmin-prinsessanukke. Ikinä aiemmin emme ole tahkonneet Amazonin valikoimaa yhtä suurella hartaudella läpi ja yrittäneet hiki päässä löytää tuota muovista, reilun vaaksan mittaista naista pakettiin 😉 Ja löytyihän hän lopulta! Kyseinen prinsessa viritteli taikamaton alleen ja lensi uuteen kotiinsa Helsinkiin kaukaa Atlantin toiselta puolen. Voi niitä aikoja, kun pelkkä käärepaperi riitti lahjaksi! 😉 Ja voi sitä vaivaa, jonka vanhemmat näköjään haluavat käyttää lapsensa ilon eteen. Olen astunut selvästi aivan uudelle maaperälle.

Prinsessat ja yksi kiintiömies

No juu: siispä takaisin itse aiheeseen ja isosiskon 4-vuotis pipatsuihin. Ne jotka ovat viihtyneet tämän blogin parissa aivan sen alkuajoista lähtien kyllä tietävät, että elän juhlista. Koronavuodet ovat olleet kirjaimellisesti ihan yhtä piinaa, kun ihmisiä ei ole voinut kutsua sankoin joukoin kylään rauhassa ja hyvällä mielellä. Yhtään ei jää ikävä limakalvojen tikuttelua, jokaisen syysnuhan mukanaan tuomaa spitaalisen leimaa kaupassa tai naaman hautomista kasvomaskeissa 😉 Joten voitte uskoa, että kun kokoontumisrajoitukset poistuivat sopivasti juuri isosiskon synttäreiden aikaan, sinkaisi juhlien suunnittelu irralleen kuin korkki ketsuppipullosta. Siispä on myös ainoastaan sopivaa, että tämä juttu on pyhitetty vain näille juhlille ja niihin valmistautumiselle – naattikaa! 🙂

Isosisko toivoi luonnollisesti synttäripöytänsä kruunuksi prinsessakakkua. Ja tarkennus: prinsessan muotoista kakkua 😉 Ajattelin aluksi, että länttäisin vain jonkun lelukorin kruunupäistä kakun keskelle, mutta jostakin syntyi kuningatar(!)ajatus muotoilla hänen majesteettinsa kakun päälle ihan itse.

Prinsessahan se siinä

Siispä tilasin klöntin erilaisia sokerimassoja Confettin verkkokaupasta ja ryhdyin hommiin. Siinä sokerimassaa muovaillessani tajusin taas, kuinka hankalaa se homma oikeastaan onkaan ja kuinka suuri merkitys hyvillä työvälineillä, raaka-aineilla ja maltilla onkaan. Jälkimmäinen eritoten, sillä ensimmäinen kuninkaallinen lensi minulla seuraavana aamuna roskiin. Rinsessa oli muuttanut ilmettään asteen verran liian kylmäksi jääkaapissa 😉

Mekon koristeluun sai isosisko itsekin osallistua: pinkkeihin voikreemipursotuksiin siroteltiin yhdessä sokerikukkasia sekä gelatiini-timantteja. Syötävän säihkyvää ja super-hauskaa hommaa!

Jos et ole vielä löytänyt omaa sokerimassa-lempparia, niin kokeile vaikkapa Renshaw’n massoja. Itse pidän tämän valmistajan värivalikoimasta ja massojen työstettävyydestä tosi paljon. Olen myös kokenut, etteivät nämä massat heti halkeile, kuivu liian nopeasti tai tarraudu sormiin ihan niin pahasti kuin jotkin muut testaamani. Toki, ne ovat edelleen pääosin vain sokeria, joten jos piiperrystä on edessä pitkään, kannattaa pukea avuksi kumihanskat 😉

Pro-tip: jos muotoilet sokerimassoista hahmoja tai isoja koristeita, niin kannattaa käyttää apuna CMC-jauhetta 🙂 Sen avulla hahmot pysyvät terhakkaina ja kuivuvat hyvin asentoon. Jauheesta saa myös lantrattua erittäin tymäkkää elintarvikeliimaa, jolla kiinnität paikoilleen vaikkapa kädet, hiukset, kruunut jne.

Kakkupohjana käytin jo vakkarilemppariksi valikoitunutta Suklaapossun vaalean kakkupohjan ohjetta. Tätä pohjaa on helppo maustaa vaikkapa sitruksella, mutta pienen nelivuotiaan nirsoilu-vaaran ollessa käsillä, pysyttelin turvallisesti vaniljassa. Täytteiksi valitsin ihanan vaaleanpunaisen vadelmamoussen sekä valkosuklaamoussen. Molempiin käytin perusreseptiikkana Annin uunissa ohjetta ja tuunasin maut perään itse. Tämä mousse ohje on ollut aivan super-hyvä nimenomaan korkeiden tai muotoon leikattavien kakkujen täytteiksi. Eikä täyte lupsahda edes kovalla helteelläkään – sekin on testattu aiemmin pikkuveljen heinäkuisissa pihajuhlissa, joissa lämpötila nousi melkein kolmeenkymmeneen asteeseen.

Pikkuveljen pupukakku vm -21

Prinsessateemaan sopien sai isosisko valita juhliin sopivan värimaailman sekä mieleisensä ilmapallot Juhlamaailmasta. Myönnän – mä rakastan juhlimista niin paljon, että vaikka kotimme näytti vähän aikaa kohtalaisen kaoottiselta ilmapallosafarilta, oli aivan suunnaton ilo seurata lasten riemua ilmapalloja ihastellessa ja niillä leikkiessä. Kemujen päätteeksi jaoimme ilmapalloterttuja vieraille mukaan, jotta lapsilla riittäisi riemua palloista myös omassa kodissa (…Ja jotta kotimme ei näyttäisi siltä kaoottiselta ilmapallosafarilta kuitenkaan viikkoja putkeen 😉 )

Ja koska olen tämmöinen todella kesy party-animal, säilytän tietenkin kaikki viirit, kranssit, koriste-esineet ja valotaulut seuraavia kinkereinä varten. Mulla on edelleenkin tallessa samat pahviset viirinauhat isosiskon ekoilta synttäreiltä neljän vuoden takaa. Koska eihän sitä koskaan tiedä, milloin pitää heittää kasaan ex-tempore juhlat – eiks vaan 😉

Nyt kun lapset ovat ehtineet ikään, että he osaavat itse toivoa juhliinsa yksityiskohtia, oli aivan ihanaa huomata kuinka iki-suosikki onginta oli edelleen kuuminta hottia! Lisäksi meillä toivottiin diskoa värivaloineen, ylipäätään lapsivieraita (voi korona!), serpentiiniä, karkkia ja leikkiä 🙂 Yllätysnumerona järjestin kaikille halukkaille glitteri-tatuointeja Glitternistin ekoglittereillä. Se oli vasta hauskaa hommaa – suosittelen kaikille! Pelkäsin nimittäin, että glitteriä olisi ollut lopulta aivan kaikkialla, mutta yllätys oli suuri kun tatskat oli taiteiltu kapoisiin käsivarsiin kiinni: se kului miellyttävästi pois, ei liannut mitään eikä myöskään tee pahaa ympäristölle kun sen jämät pesee kotona pois.

Ja sitten ne juhlat olivatkin jo ohitse…! Lastenjuhlien räminä tässä iässä on kuin parituntinen Taiga-vuoristorata: se kestää juuri sen kaksi-kolme tuntia vauhdikkaana ja kiljuvan ilomielisenä, jonka jälkeen joku jo itkee väsymystään, jotakuta ei kiinnosta enää yhtään tai jengi alkaa käydä muuten vain ylikierroksilla kaikesta siitä sokerista, jota on tuutattu maha täyteen 😉 Niin nytkin. Kun juhlien kliimaksi oli vietetty ja vieraat saateltu kotiin, oli suorastaan paheellisen ihanaa kiskaista villasukat jalkaan, istua alas ensi kertaa tunteihin (!) ja vetäistä kakun rippeitä iltapalaksi. Naaaam!

Onneksi pikkuveljen kesäjuhlat siintävät jo horisontissa, niin ei tarvitse odotella liian kauan seuraavia kekkereitä 🙂

Onko sulla lastenjuhlien iki-lemppareita? Kerro omat suosikit kommentteihin! Ihanaa päivää just sulle!

pus, Paula

*

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Meidän lempparit