Okei, tässä on seuraavaksi luvassa vähän erilainen juttu. Joku ehkä miettisi, että kylläpä on ankea aihe ja jos se sulle sellainen on, niin eipä muuta kuin vartomaan toisenlaisia aiheita 😉 Mutta näin alkuvuoteen halusin pohdiskella yhtä arkisinta asiaa ikinä. Nimittäin omaa henkilökohtaista taloutta. Minusta se ei tosin aiheena ole tylsä vaan todella monella värillä sävytetty.

Heti alkuun: tämä juttu ei edusta mitään tieteellistä näkemystä, vaan ainoastaan kuvailee omia kokemuksiani ja arjen varrelta mukaan poimimiani vinkkejä 🙂 Kiva jos tästä on sulle jeesiä!

Ja nyt kun tuo semi-pakollinen disclaimer on tehty, niin itse aiheen piiriin 😉

Mä olen huomannut, että raha nostattaa ihmisissä todella erilaisia tunteita. Se on minusta vähän erikoista, koska mistään muustahan siinä ei lopulta ole kyse kuin vaihdon välineestä. Osa voisi ehkä jopa ajatella, että raha on vain numeroita tilillä joiden määrä vaihtelee päivästä ja viikosta toiseen. Heh, ainakin minä nuorempana harrastin tämmöistä ajatusleikkiä 😉 Mutta ajattelipa sitten rahasta mitä tahansa, on se silti läsnä ihan meidän jokaisen elämässä. Se, millaisen osan sille meidän elämässä antaa, on varmasti meistä jokaisesta itsestä kiinni.

Myönnän, että kun kolmas raskauteni oli edennyt siihen pisteeseen, että uskalsin toivoa meistä vihdoin tulevan vanhempia pienelle vauvalle, mietin myös ensimmäistä kertaa, mitä tämä meille tarkoittaisi taloudellisesti. Se jopa hieman jännitti. Niin kauhealta kuin se kuulostaakin, niin mietin myös, olisiko meillä varaa lapseen?

Jotta osaisin hallita omia jännitystilojani talouden suhteen hetkessä, jossa perheunelmamme oli toteutumassa, oli hyvä ymmärtää myös omaa taustaani tämän asian saralla. Mun oma suhtautuminen rahaan on ollut monitahoinen.

No, ei se varmaan mikään yllätys ole, mutta jonkinlaista pohjaa kaikelle näyttelee varmasti 90-luvun lama. Oon oikeastaan osannut yhdistää monta asiaa nuoruudestani tuohon erikoiseen ajanjaksoon vasta sen jälkeen, kun olen perehtynyt lama-aikaan ja sen vaikutuksiin aikuisiällä. Katsoin jopa tovi sitten dokumenttia Suomen lamasta (kyllä, olen kohta 40 vuotta – mummoutuminen voi alkaa) 😉 ja huomasin, että pitkin dokumenttia mieleeni tulvahti haaleita muistoja omasta lapsuudestani ja siitä, kuinka isoa roolia lama ja sen seuraukset siinä näyttelivät. Niinkuin monella muullakin, lama vei meidänkin perheeltä tuolloin paljon. Omakotitalon, autot pihasta, oman yrityksen ja lopulta myös sen perheen. Se jätti erikoiset, pelokkaat arvet, joiden merkityksen tajusin vasta paljon paljon myöhemmin.

Nieleskelin kyyneleitä dokumenttia katsellessa, enkä voinut uskoa, miten moni aiempi ajatus rahasta loksahti paikoilleen vasta nyt, kun sen näki vanhoina, suttuisina videotallenteina telkkarista.

En siten vielä nuorena aikuisena täysin ymmärtänyt, minkälaisen mankelin läpi olin jo lapsena tietämättäni puskenut. Minähän elin omalla tavallani yltäkylläistä itsenäistymisen aikaa: kävin töissä, opiskelin ja seurustelin. Maalailin kaikenlaisia haaveita horisonttiin, leikittelin erilaisilla ammateilla ja tulevaisuuden suunnitelmilla. Näin jälkikäteen ajateltuna olen myös onnellinen, että minä olen saanut elää iloisen huolettoman ajanjakson elämässäni ilman, että olisin tuntenut suuriakaan paineita aikuisuuteen astumisesta.

Noiden vuosien aikana, olin päättänyt pitää taukoa opinnoista ja keskittyä töihin, enkä ollut uhrannut ajatustakaan sille, että jokin tässä yhtälössä voisi oikeastaan pettää. Kun sitten silloinen parisuhde sakkasi, työt loppuivat ja tuijotin tyhjin ajatuksin tulevaan, oli päällimmäinen ajatukseni vain häpeä. Mähän olin jo kerran nähnyt aitiopaikalta miten arvaamatonta elämä saattaisi olla. Miten ihmeessä en ollut nähnyt tärkeäksi varautua yhtään mitenkään mahdollisiin vastoinkäymisiin? Tili oli laiha kuin lauantaimakkara ja nukuin jokaisen yöni vain opettelemalla ulkoa käyttötilini saldoa. Se oli kamalaa. Vaikka olin nuori aikuinen, olin silti halunnut härkäpäisesti astua oman elämäni herraksi ihan kunnon kulmakertoimilla ja epäonnistuminen aivan sen alkumetreillä otti pannuun aivan tajuttomasti.

Siinä loputtomia lampaita laskiessani, päätin pyhästi, etten enää ikinä päästäisi itseäni tämänlaiseen tilanteeseen uudestaan. Joten, nielin ylpeyteni ja avasin suuni: avoimesti omasta taloudellisesta tilanteesta puhuminen tuntui aluksi aivan hirvittävän hankalalta, mutta kun kerran oli aloittanut, ei loppua meinannutkaan enää tulla. Lopulta jäljelle jäi vain helpottunut olo.

Lainasin rahat uuden kodin takuuvuokraan ja hankin itselleni sekä opiskelu- että työpaikan. Laskin eurot suurella pieteetillä, en lähtenyt kavereiden kanssa ulos ja söin kotona tomaattikeittoa ja keitettyä makaronia päivä toisensa perään. Toisinaan juustoraasteella, jos oikein halusin hemmotella itseäni 😉 Olin itsestäni niin pirun ylpeä, kun takuuvuokran rahat oli maksettu takaisin ja säästötilillä oli muutakin kuin nollarivi 😀 Ihme ja kumma, öisinkään ei tarvinnut enää laskea lampaita.

Ensimmäisen oman kotini Helsingistä ostin ollessani 24-vuotias. Osasin arvostaa tätä saavutusta oikeastaan vasta vuosikymmeniä jälkikäteen, koska myöhemmin tämä investointi on mahdollistanut elämässäni myös kaikkien seuraavien kotien hankinnan. Minä olin kuitenkin täysin valmis siihen, että omasta omistusasunnosta tulisi minulle fokuspiste, jonka halusin säilyttää keinolla millä hyvänsä. Jos se tarkoitti, että en voisi sekoilla ylettömästi Helsingin yöelämässä, niin hyvä sitten niin. Ensimmäinen ihka oma kotini oli kerrassaan suloinen. Kolmenkymmenen neliön yksiö, jonka keittokomeron ikkunaan ripustin aurinkorannoilta hankitun kornin tuulikellon 🙂 Muistan vieläkin kuinka aidosti onnellinen olin saadessani vapaasti päättää minkäväriset seinät sinne halusin maalata.

Joten kyllä, mun suhtautuminen rahaan ja omaan talouteen on kenties vain terävöitynyt lasten myötä. Oikeastaan jo hyvän matkaa ennen heitä. Isäni vanha kollega oli joskus todennut hänelle, että ”He odottavat parempaa taloudellista hetkeä yrittää oman perheen perustamista” Ja muutama vuosikymmen myöhemmin he taisivat ymmärtää, ettei sitä hetkeä vain koskaan tullut 😉 Mä ymmärrän, että raha näyttelee todella suurta osaa lapsiperheen elämässä, vaikka sitä ei ehkä toivoisi ja uskon, että jos ihan rehellisesti tätä asiaa miettisi, niin tuskinpa sitä koskaan olisi oikeasti ”siinä hyvässä taloudellisessa hetkessä” niitä lapsia saamassa 😉 Välillä kyllä itsekin ihmettelen, mistä ihmeestä me olemme onnistuneet nitistämään euroja nyt neljän ihmisen talouteen (Ja mihin ihmeeseen tämä raha aiemmin oikein kului…?) 😉

No miten tämä talouden palapeli on muodostunut mahdolliseksi? Kahden pienen lapsen taloudessa? Ja muutenkin kuin vain oman kokemuspohjan ja malttamattoman tahdon tuloksena? 😉 No, kas tässä vinkkejäni jakoon siitä, miten omasta taloudesta voi saada niskalenkin tai edes jonkinmoisen nipistyksen, olipa sitten perheessä muksut, kultakala tai vain hiekkaa eteisen lattialla 😉

  • Älä elä yli budjetin. Okei, tää on vähän klisee, mutta toisaalta – aivan totta. Minäkin elin nuorena aluksi sillä mentaliteetilla, että kyllä tämä talous tästä jossakin vaiheessa tasoittuu. Varsinkin, jos vaikka saisin vähän enemmän liksaa. Se oli ihan turhaa odottelua, koska lopulta se suurin niksi on vain pitää kiinni omasta kuukausibudjetistaan, mikä ikinä se onkaan. Kuukausibudjetti on käytännössä laajennettu pankin tulo- ja menoarvio (kyllä: steal with pride 😉 ), johon on survottu sisään aivan kaikki mahdollinen mihin euroja voi vain valua. Sittemmin tuo budjetti on vain täsmentynyt ja saanut meidän perheessä liikanimen talousexcel 😉 Heh, sitä on myös lähetetty lähiperheellekin käyttöön 😉 Esimerkiksi jos tilaan lapsille Aku Ankka Juniorin, syötän sen Exceliin ja lasken sen menot per kuukausi. Kuukausittain kuluerä siirtyy aina toiselle tilille odottamaan laskuja. Kun Akusta sitten jokin kaunis päivä tippuu lasku mobiilipankkiin, sille on jo rahat valmiina.
  • Rahalla ei pääsääntöisesti ratkaise ongelmia, jotka johtuvat rahasta. Minusta on henkisesti helpottavaa ymmärtää, että korjausliikkeitä voi suorittaa muidenkin toimien kautta kuin vain sillä iän ikuisella palkankorotuksen odottelulla 😉
  • Tili tuli, tili meni? Ihan hauska heitto, mutta surullistahan se oikeesti on, jos oikeasti tili on nollissa jo hyvän matkaa ennen palkkapäivää. Tyhjä saldo tulee uniin, kiristää hermoja ja heittää kaikille stressilevelit tappiin. Tiedän sen kokemuksesta. Jos tää on sun normaalia elämää, niin kokeile tutkia minne ne rahat oikeasti menevät ja ryhdy spottaamaan arjen rahareikiä.
  • Uskalla puhua avoimesti taloudestasi. Oikeasti – tärkeintä ikinä! En ole ikinä tajunnut, miksei omassa parisuhteessa voisi muka puhua myös rahasta? Minusta se on yksi arkisimmista asioista ikinä, mutta siihen voi liittyä helposti paljon häpeää, epäonnistumisen tunnetta ja mikä pahinta: kateutta. Kaikki nämä ovat myös sellaisia tunnetiloja, jotka saattavat ottaa ohjat aivan väärällä tavalla 🙁 Some-maailma voi antaa todella vääristyneen kuvan siitä, mitä luulet, että sun elämän pitäisi olla; Vuittonin laukkuja, merkkiautoja, kalliita hiustenpidennyksiä ja back to back ulkomaanmatkoja. Mutta me kaikki tiedetään, että perus-arki on kaikista suurimmalle väestönosalle pieruverkkareissa kotona pyörimistä, makaronin keittämistä ja kotivärjäyksien tekemistä 😉
  • Säästä joka kuukausi. Kyllä, ihan joka kuukausi. Vaikka vain kymppi. Pääasia, että siitä tulee tapa. Äläkä koske säästöihin ennen kuin on absoluuttinen pakko. Luota muhun – kun olet saanut ekat sataset jemmaan, et edes halua koskea niihin. Niistä tulee sun bébé 🙂
  • Osamaksu on hyvä renki mutta huono isäntä. Tästä ne kierteet helposti spinnaavat liikkeelle, jos ovat niin tehdäkseen: luottosaldot jäävät helposti ”vähän niinkuin ikuisiksi”. Toisinaan pienen lykkäyksen ottaminen voi olla ihan ookoo ja ostimme mekin ensimmäiset lastenrattaat luotolle, mutta jatkuvaa luottosaldoa on todella työlästä ja kivuliaan hidasta maksaa takaisin. Kun ostin ensiasuntooni uuden sohvan, käytin siihen maksuaikakorttia. Ja jumankekka kun tajusin, että kolme vuotta tuosta ostoksestani maksoin edelleen tuon sohvan rippeitä niillä minipienillä (ja erikätevillä) erillä. Damn. Sohva tuli maksamaan lopulta lähes tuhat euroa enemmän kaikkine kuluineen kuin se, että olisin vain säästänyt siihen etupainoisesti joitakin kuukausia. Eikä sitä rotjaketta ollut enää edes olemassa siinä vaiheessa kun lopulta olin maksanut sen luottolaskun pois 😉 Touché.
  • Ole ylpeä saavutuksistasi. Jos olet säästänyt, päässyt tavoitteeseesi ja päättänyt juhlia sitä, niin hurraa ja onnea! Hyvä sinä! Onnistuminen saa minusta näkyä! Kateelliset muuttukoot vihreiksi.
  • Raha ei tee ketään onnelliseksi. Tämä on totta, muut asiat tekevät. Etkä sinä saa yhtäkään platina-Amexia mukaasi täältä kun joku päivä heität lusikan nurkkaan 😉 Pääasia, että et kantaisi rahasta jatkuvaa huolta, koska se näkyy jossakin vaiheessa myös ulospäin. Tämä on ainakin minun vahva motivaattorini oman talouteni hallinnassa.

Nyt jos joku on jäänyt miettimään, että miten mä sitten rauhoitin mieleni, kun siinä maha pystyssä pohdin pystyykö meidän taloutemme hanskaamaan yhden (tai kaksi) nälkäistä suuta niin tajusin, että niinpä niin: ei elämää voi pelätä. Hyvä siis niin, että emme jääneet odottelemaan niitä ”parempia aikoja”, koska niitä tuskin olisi koskaan kuitenkaan koittanut 😉

Ihania kevättuulia sulle,

pus, Paula

ps. Jos sulla on joku killer-säästövinkki niin laita se jakoon kommenteissa!

*

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Meidän lempparit