Ei ole totta – pääsen tekemään jo toistamiseen kevään houkutukset jutun! 🙂 Edellisen julkaisin viime keväänä, oikeammin kevättalvella, ja niin ajattelin tehdä nytkin. Johan tässä ovat sormet syyhynneet iskeä kiinni niihin tän kevään must juttuihin, joita on jälleen kertynyt pieneksi jonoksi. Ja vaikka ikkunasta kimmeltävät vielä lumivalkeat hanget, saa vuoden vaihtuminen jotain kummaa minussa aikaan: kevät on kuitenkin se seuraava vuodenaika kalenterissa, joten miksipä sitä ei ottaisi pientä varaslähtöä…? Pastellit, tennarit, tulppaanit ja hiljalleen ihoa lämmittävä auringonpaiste – täältä tullaan!

Kevättä sovituskopissa

Viime vuonna yritin pyyhkiä pois kasvoiltani korona-vuoden haalistamaan A4-arkin väristä pärstää, mutta tänä vuonna aloitankin hieman erilaisissa tunnelmissa. Nimittäin uskon vakaasti, että tänä vuonna se tapahtuu ja pääsemme vihdoinkin matkalle lämpimään perheenä 🙂

Viime vuonna peruimme kaksi lomamatkaa, mutta heti tammikuun kääntyessä esiin kalenterissa olimme jo asteen toiveikkaampia ja päädyimmekin vain siirtämään edessä häämöttäneitä lomalentoja maaliskuulle. Hah, varmasti itsepetosta parhaimmillaan, mutta minusta tuntuu henkisesti jo siltä, että olisimme askeleen lähempänä ensimmäistä yhteistä ulkomaanlomamatkaa tällä lapsiluvulla. Tämän toiveen siivittämänä olemme jo varovaisesti ryhtyneet suunnittelemaan kesälomia ja haaveilemaan jonkinlaisen kesäkodin vuokraamisesta auringonpaisteen paahduttamalta tontilta, turkoosin meren välkkyessä taustalla. Khhyyllä. Näen sen jo nyt, vaikka ulkona vihmoo kosteaa lunta viistosti.

Siinä on kesä

Ja jos jotkut muistavat edellisen juttuni keväästä vuosimallia 2021 (joka on toki jo so last season), niin parit kasvojenhoito-lempparit eivät ole poistuneet: Kocostar Princess Eyepatch Gold on edelleen kovassa kulutuksessa ja jos mahdollista, niin niiden käyttö on ehkä vain kiihtynyt 😉 Siitä voin kiittää molempien lasten vaihtelevia unisyklejä, aikaisia aamuja, hampaiden puhkeamisia ja kaikenlaisia räkä-ja vatsatauteja 😉 Mutta hemmetti nämä lappuset ovat puhdasta kultaa! Toki ymmärrän, ettei silmäpusseja lopulta poista mikään muu kuin kirurgin veitsi, mutta jotain nämä k-beauty ihmeet tekevät, koska silmänympärysiho vaikuttaa kirkkaammalta, raikkaamalta ja aavistuksen kireämmältä. Who knows.

Kireämpi iho? Ehkä 😉

Toinen lempparini on edelleen Origins:in GinZing Refreshing Scrub Cleanser, jota mysteerisesti katoaa kiihtyvällä kulutustahdilla kotona tuubi jos toinenkin. Jep – näköjään myös miestäni miellyttää tämä asiallisen näköinen ja raikkaalta appelsiinilta tuoksuva kuorija 😉 Jännä, ettei vastaavasti minun vaaleanpunainen ja kermaisenpehmeä vartalonkuorinta Mon Sun:in Weekend Crush bodypolisher ole kelvannut lainkaan 😉

Uutena lempparina peilikaappiin on tiensä löytänyt L’occitane:n Cleansing Micellar Water, jonka sattumoisin sain osana ihanaa joululahjapakettia, mutta joka teki välittömästi todella hyvän vaikutuksen. Mulla ainakin kasvojen iho huutaa monenlaista puhdistusta ja kosteutusta – etenkin talvisin ja ilmeisesti myös mitä enemmän ikää kilahtaa mittariin 😉 Nyt mun iltarutiinissa on puhdistusvaahto, silmämeikinpuhdistusaine, kuorinta, kasvovesi, silmänympärysvoide, seerumi tai öljy ja kasvorasva. Huh. Muistan vielä sen ajan, kun riitti vetää peltipurkki-niveaa suoraan naamalle. Olenkohan jo saavuttanut jonkinlaisen lakipisteen tässä hommassa vai voiko tuohon rutiiniin vielä lisätä?

Viime keväänä lupasin myös itselleni jatkaa juoksuharrastustani. No, jatkoinhan minä: kiltisti koko kevään ja hommasin ihanat Gymnationin trikootkin siihen hommaan. Jotka myös soveltuivat myöhemmin mitä parhaimmiksi etätyö-trikoiksi 😉 Mutta sitten kesällä keksin omasta mielestäni jotain paljon parempaa 😉 Nimittäin rummut.

Muistan kuinka me olimme ajamassa vitostietä pitkin takaisin kotiin anoppilasta ja siinä takapenkin pienintä matkustajaa viihdyttäessäni mieleeni kimmahti muisto jostakin varhaisnuoruudesta. Siinä muistossa multa oli kysytty kotona, että haluaisinko minä alkaa harrastaa jonkin instrumentin soittamista. Tarjolla olisi ollut jos jonkinmoista klassista instrumenttia, mutta mä sanoin hetkeäkään epäröimättä: ”rummut”. Siinä oli oman äitini ilmeissä pitelemistä: jo valmiiksi ahtaassa kerrostalokolmiossako pitäisi vielä pitää sähkörumpuja tai vaihtoehtoisesti roudata esipuberteetissa olevaa tyttöä jonkun hämärän pitkätukan autotalliin läiskimään peltejä? 😉 Eli ei – siihen se sitten jäi. Mutta se tahto oppia soittamaan rumpuja ei jäänyt. Ja niin siinä auton takapenkillä istuessani googletin opettajan, laitoin hänelle viestiä ja seuraavan päivän aikana oli ensimmäinen tunti elokuulle varattu. Opettajakin on ehta pitkätukka, jonka hiukset ovat tosin aina siististi kiinni ja joka nauttii kalastamisesta, luonnosta ja tupla-basarin hakkaamisesta 😉 Mun lempirumpuni on lattiatomi, harjoittelen vasemmalla jalalla haitsun soittamista auki ja osaan soittaa komppien sekaan jo useitakin fillejä. Ja minä osaan myös asiaankuuluvia termejä 😉 Mahtava harrastus, jonka johdosta oikean jalan etureisi on aavistuksen piukempi kuin vasemman 🙂

Mitä tästä tarinasta opimme? Sen, että ei koskaan kannata hukata haaveitaan.

Yksi kevään merkki on myös syys-ja talvivaatteiden läpikäyminen ja kevät- kesävaatteiden kampeaminen esiin vintiltä. Rekkiä tyhjentäessäni heivasin kolme (keskenään lähes identtistä) frilla-mekkoa kiertoon ja hankin itselleni lahjaksi Minna Parikan Tail-sneakerit Minna Parikan FB ryhmästä. Koska minä olin se pönttöpää, joka aikoinaan ei tajunnut kyseisen suunnittelijan vetäytyvän kenkien ihanasta maailmasta ja jäin töllistelemään Aleksilla aiemmin sijainneen tyhjän myymälätilan pimeitä ikkunoita. Aikaa ja kärsivällisyyttä se kysyi, mutta lopulta eräs Maikkarin toimittaja myi minulle täysin käyttämättömät mustat Tail Sneaksit ja vietti mun kanssa hauskan turinatuokion Stockan EspressoHousessa kaupantekijäisenä. Mutta tätä seuraavaa en aio missata: Minna Parikka tekee Stockan kanssa yhteistyössä erikoismalliston juhlistaakseen Stockan 160-vuotista historiaa. Lisää aiheesta, tästä.

Kyllä: olen valmis vaikka ottamaan vapaapäivän töistä, jotta saan vihdoin kenkäkokoelmaani Lollipop-korot. Piste.

Siispä olkoon tämän kevään must have nuo kengät… taiii ehkä myös jokin mekko 😉 Syystä tai toisesta olen himoinnut tätä Pretty Lavishin Mini Trapeze mekkoa, enkä edes aio mainita kuinka paljon se muistuttaa niitä kolmea frillamekkoa, joille tein juuri exitin vaatekaapista 😀 Ehkä vain väri vetää puoleensa – keväällä ei koskaan voi olla liikaa pastellia!

Muistojen tueksi vm. 2021 kevätmekko

Huomaan, että tänä keväänä ehdoton ”the väri” on laventeli. Tai vaalea liila. Tai magnolia. Tai millä ikinä nimillä tätä trendi-väriä nyt myydäänkään. Mutta vetoaa se muhunkin. Mulla vaan on jo vaalean liila puuvillainen midi-hame, jonka löysin Reserved:in valikoimasta viime vuonna pöyristyttävän edullisesti. Sen kaveriksi kävin shoppaamassa uuden ”back to office when we get there” hamosen Uhanalta, joka ei ole vielä liian keväinen mutta jossa sopii hyvin tallata myös kesällä valkoisissa tennareissa.

Ihana Uhana!

Viime vuonna myös kärvistelin kodinvaihdon kanssa. Ne jotka ovat seuranneet tulikuumaa asuntomarkkinaa Pääkaupunkiseudulla tietävät, että asuntojen hinnat ovat kiihdyttäneet nousuaan aivan mielettömän ripeästi. Ja joillain tietyillä alueilla aivan älyttömän korkealle. Ensin minusta tuntui, että kaikki suuntasivat korona-ajan talokaupoille hieman Pk-alueen ulkopuolelle. Eikä muuten tarvinnut olla kummoinenkaan torppa, kun sitä myytiin nälkäisille ostajille etätyöläisen paratiisina. Siinä sitä sitten kelpaisi näpytellä työkonetta, kun lumi leijuisi hiljalleen takapihalle ja ikkunasta ei näkyisi muuta kuin metsää ja taivaalla ajoittain ylilentävän lentokoneen beaconit 😉

Ja sitä samaa unelmaa oli toki tarjolla myös lähempääkin. Ainoastaan sillä erolla, että naapurin päälaki vilkkuisi aidan takaa lähes jokaisesta ulos katsovasta ikkunasta 😉 Mutta kyllä mekin kävimme ajelemassa erilaisilla asuinalueilla ja leikittelimme ajatuksella, millaista elämä olisi kahden auton taloudessa ja minkälaista meidän elämämme olisi ehdalla pientaloalueella. Koska let’s face it – me molemmat olemme kuitenkin itse sellaisella lapsuudessamme asuneet. Ja tämän tarkastelukierroksen jälkeen tulimme tulokseen, että se elämä ei ole meitä varten just nyt.

Café Regatta

Meille alkoi piirtyä hyvin tarkka piirros mieliimme siitä, mitä me elämältämme juuri nyt haimme: palveluiden läheisyyttä, tarvetta maksimissaan yhdelle autolle (Vespa-varauksella, tietenkin! Vespizzatevi Sí!) sekä hyviä julkisia kulkuyhteyksiä. Meidän arkeemme mahtuu lopulta todella paljon päämäärätöntä flaneerausta keskustassa, lippakioskijätskejä, lounaita, puistoiluja, meren kuohujen ihmettelyä ja lähistöllä asuvien perheenjäsenten, sukulaisten ja ystävien tapaamista. Nautin myös aivan liikaa siitä, että ihan perus-arkeen mahtuu riittävästi sopivan pientä ex-tempore’ilua: ihan vaikka vain iltakaakaot Café Regattassa tai kierros Seurasaaressa pulkan kanssa.

Seurasaaressa

Mutta kaikista eniten me halusimme jo kovasti juurtua jonnekin, jossa lapset saavat sitten rauhassa kasvaa isoiksi. Ehkä jopa muuttaa sieltä omaan kotiinsakin. Joten kun kuulimme tarjouksemme menneen hyväksyttynä läpi, oli olo hetken aikaa melkoisen surrealistinen. Me olimme käyneet lukuisissa asuntonäytöissä, hävinneet muutamia tarjouskilpailuja, ehtineet ahdistua ja miettiä, oliko tässä missään enää mitään järkeä. Ja siinä se äkkiä oli: hyväksytty tarjous. Siispä, yksi iso projekti tulee päätökseen ja muuttoa päästään puuhaamaan keväällä. Uudessa kodissa tulee eteen pientä pintaremonttia, uusia sisustustarpeita sekä uusi väripaletti, joten uskon sieltä purkautuvan tässä kevään edetessä pientä kontettia tännekin. Ja joidenkin vuosien päästä siirrämme keittiön ja rakennamme entisen keittiön paikalle yhden uuden huoneen isosiskolle. Sekin on jännää sitten kun sen aika koittaa. Pääsemme myös jälleen vaihtamaan päiväkotia: ei se kaikista mieluisin sivuvaikutus mutta täysosumaa tässä lotossa oli vaikeaa saada.

Siispä ne seuraavat kevään houkutukset ovatkin piiitkä lista uusia sisustusihanuuksia, mm. Ferm-Livingin Distinct tai Twiggy:n sohvapöytä, HTCollectionin sohva, uusi etätyöpiste (koska aiempi oli keittiönpöytä 😉 ), isompi ruokailuryhmä ja Omiako:n korkkityynynpäälliset. Puhumattakaan väreistä! Sudin mielessäni kaikenlaisia sävyjä seinille navysta salviaan ja parkinruskeaan 😀 Satuin myös vilkaisemaan Marickenin ikkunasta sisään ja ihastelin ihania kuviotapetteja: uskaltaisinkohan vihdoin kiskaista jonkin tapetin seinään…? Jep, tulen varmasti olemaan pettämätön yhdistelmä konservatiivista kuluttajaa kärsimättömällä luonteella. Aijai, ihana kiireinen kevät siintää edessä!

Aurinkoa ja valonsäteitä sulle!

pus, Paula

*

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Meidän lempparit