Hurraa ja hyvää uutta vuotta 2022! Toivottavasti tämä vuosi toisi tullessaan mitä ihanimpia asioita just sulle, mitä ikinä ne voisivatkaan olla. Ja mikä parhain tapa olisikaan aloittaa uusi vuosi, kuin lisätä blogiini yksi uusi kategoria 🙂 Siispä, kas tässä iloksenne Muksut matkustaa – kategoria!

Mä olen käsitellyt matkustamista lasten kanssa monissakin jutuissa, mutta syystä tai toisesta en sitten ollut lainkaan ajatellut, että tästä aiheesta riittäisi juttua vallan omaksi kategoriaksi asti 😉 Mutta riittäähän sitä! Joten pikaisen itseni kanssa käydyn sparrailun päätteeksi tässä se nyt sitten komeilee, uusi kategoria ja siihen ihka eka juttu.

Ei liene yllätys, että (tämäkin) vuosi avattiin tutusti matkustamalla kotimaassa 🙂 Meidän piti lähteä loppiaisen viettoon Tanskaan, mutta koronatilanteen kiristyessä päädyimme jälleen siirtämään lentoja jonnekin tulevaisuuteen ja pysyttelemään vielä tovin vankasti kotimaan kamaralla. Vaikka täytyy myöntää: ehdimme kaikki jo innostua lähestyvien lentojen count-downista Finnairin appissa. Huomaan, että tässä koronavuosien aikana olen käynyt lukemattomia kertoja äänetöntä keskustelua oman pääni sisällä aina, kun kalenteriin merkitty loma olisi lähestymässä ja virus-kartat maalaavat (tietenkin) juuri suunnitellun kohdemaan kirkuvan punaiseksi 😉 Ja se keskustelu itseni kanssa menee aina jotakuinkin näin: Olisiko kivaa lähteä lomalle? Kyllä. Lähtisinkö, jos minulla ei olisi pieniä lapsia? Todennäköisesti. Onko minun aivan välttämätöntä matkustaa juuri nyt lasten kanssa? Ei. 😉 Ja tuon keskustelun jälkeen näpyttelen kiltisti lennot muutaman kuukauden päähän odottamaan ja ilmoitan esihenkilölleni, että en pidäkään suunnittelemiani lomia.

Paitsi nyt. Me päätimme pitää kalenterissa olevat lomat ja ryhdyimme kiireellä haarukoimaan päiväunien aikajänteelle sopivia etäisyyksiä Helsingistä. Pikkuveli koisii hyvällä lykyllä parinkin tunnin unet autossa siinä missä isosisko korkeintaan vetää diskotirsat. Isosisko tosin jaksaa jo keskittyä Tuhkimo I, II tai -III elokuviin juuri vajaan kahden tunnin ajan 😉 Joten Turku ja Tampere – me tullaan teille nyt kylään! 🙂

Turku valikoitui minilomamme aloituspisteeksi ihan vain kolikkoa heittämällä. Molemmat kaupungit ovat toki meille tuttuja, mutta viime visiiteistä oli ehtinyt jo kulua tovi aikaa. Turussakin isosisko oli viimeksi pistäytynyt sylivauvana.

Scandic Hamburger Börs

Turun Hamburger Börs on upea ilmestys. Me valitsimme sen paitsi sijainnin, myös Mondo-lehdessä esiintymisen vuoksi. Plus, että minusta sen nimi on tosi hauska! 😉 (Kyllä – lausuin sen ääneen päässäni ja kirjoitan myös tähän: Hampurilais-hotelli 😀 )

Hotellin uudisosa valmistui osuvasti vuoden 2021 loppuun, joten me pääsimme aivan sattumalta astelemaan uunituoreesta remontista kuoriutuneen hotellin käytäville. Autolla saapuminen oli mietitty aivan loppuun asti: autohallista pääsi lastaamaan kaikki tavarat rattaiden kyytiin ja hissiin – ilman yhtäkään rappusta tai kynnystä missään. Mielettömän isot aplodit myös sille työryhmälle, joka on keksinyt sijoittaa vessat myös autohallin kulun yhteyteen! Kyllä oli saapumisesta ja lähtemisestä tehty äärettömän sujuvaa 🙂 Ja niin oli sujuvaa asiointi kenen tahansa henkilökuntaankin kuuluvan kanssa. Joskus olen saattanut harmitella sitä, että palvelukokemuksesta jää puuttumaan se ranskalaistenkin peräänkuuluttama je ne sais quoi. Se, että voi jälkeenpäin sanoa, että ”Jestas, tuo meni kyllä ihan nappiin – jäipä kiva fiilis” Niin nyt niin voi kyllä sanoa. Henkilökunta oli täyttä timanttia 🙂

Äkkiä huoneelle!

Saapumispäivä jäi melkoisen torsoksi, joten ehdimme tovin leikkiä huoneessa ja sitten olikin jo aika lähteä kävelemään Aurajoen vartta pitkin ravintola Nerån. Tänne kannatti ehdottomasti tehdä pöytävaraus, sillä viideltä tämä mesta oli jo aivan täynnä. Vaikka me käymme todella paljon lasten kanssa ulkona syömässä, on harvassa paikassa osattu asettaa esimerkiksi syöttötuoli pöytään valmiiksi, vaikka varauksen yhteydessä pienestä ruokailijasta mainitsisikin. Mutta nyt se nökötti valmiina paikoillaan pöydässä kuin meitä luokseen kutsuva majakka. Olipa tosiaan tervetullut olo. Tunnelma oli rento, välitön ja juuri sopivasti hämyisä. Mietimme myös, että saatoimme syödä täällä yhden elämämme parhoista pizzoista Suomessa. Ihanaa oli myös tämän paikan sijainti: katettu terassi ei ole ihan turisti-keskittymän keskellä mutta kesällä Aurajoen kimmellyksen näkee silti.

Neråssa maistui pizza

Siinä takaisin hotellille mahat pinkeinä kävellessä (vyöryessä) poikkesimme raikkaassa pakkassäässä enää vain iltapalakamoja hakemaan.

Samalla saatoin nauraa ääneen paikallismurteella laadittuihin hyllypuhujiin läheisessä K-Kaupassa. Arvostan! 🙂

Illalla oli ihanaa laittaa lapset kylpemään itsensä rusinoiksi hotellihuoneen isoon kylpyammeeseen Lushin kylpykuulien kanssa. Näistä kylpypalleroista on muodostunut meidän kotimaanreissujen epävirallinen maamerkki: niitä on mahdutettu mukaan jokaiselle reissulle. Tuoksut, värit ja vaahdon määrä ovat jotain aivan taivaallista! Turkoosina hohtaneen merenneitokylvyn jälkeen oli ihanaa sujahtaa iltapalan kautta raikkaisiin lakanoihin unille.

Ehkä ainoa pieni kritiikki kohdentui levitettävän vuodesohvan laatuun. Joku huonekalukauppias joskus vuosia sitten heitti mulle, että ”Sohva sohvana ja sänky sänkynä – ei niitä voi yhdistää hyvällä tavalla” mutta kaikkihan me tiedetään, että vuodesohviin törmää aina. Varsinkin muksujen kanssa aina silloin, kun tupla-huoneita ei ole saatavilla tai sellaiseen ei halua kaivaa pätäkkää. Ja tässä huoneessa sohvapeti-parka oli kyllä niin isolla lommolla, että se tuntui matkustavan aivan alamäkeen 😉 Niinpä isosisko ja minä pääsimme siskonpetiin parisänkyyn ja mieheni päätyi kierimään ja pyörimään tälle erikoiselle ”alamäkisängylle” 😉

Seuraavana päivänä tiesimme jo, että aikaa Turussa oli enää aamupäivän verran, joten päätimme pyhittää sen leppoisalle aamupalalle hotellilla ja visiitille Turun yli 100-vuotiaaseen lelukauppa Casagrandeen. Casagrande sijaitsee osuvasti samassa korttelissa Hamburger Börsin kanssa, joten matka leluparatiisiin ei ollut pitkä.

Casagranden liiketila on juuri sellainen erikoinen ”talonjatke”, joita muistan omassa lapsuudessani nähneeni paljonkin eri kaupungeissa, Turun lisäksi esimerkiksi Savonlinnassa. Tiedättehän, se sellainen selvä lisäosa esimerkiksi kahden talon välillä, joka hieman pyrkii talosta ulos eikä selvästikään kuulu osaksi alkuperäistä julkisivua. Jos joku osaa muuten kertoa, miksi tätä ylvästä rakennustapaa kutsutaan, niin please anna palaa kommentteihin 😉 Minusta nämä vanhat, aikakaudelleen uskolliset liiketilat ovat yksinkertaisesti herttaisia ja tykkään tosi paljon siitä, ettei kaikkea ole aina korvattu ostoskeskuksilla (…vaikka ne erikäteviä ovatkin)

Pieni mies – iso päätös

Casagrandessa oli perheen pikkumiehelle hurjan suuri – siis hurjan suuri – autovalikoima. Niinkin suuri, että valinnanvaikeus lopulta päättyi pienimuotoiseen meltdowniin hyllyn edessä 😉 Ulos liikkeestä päädyttiin kuitenkin ajamaan uudenkarhealla Porschella (heh!), Prinsessa Ruusunen kyydissään.

Lounasaika meni meillä lelukauppaa ihmetellessä vähän ohi ja koska pikkuveli muistuttaa päiväuniajastaan lähes minuutin tarkkuudella, päädyimme kiskomaan erittäin pikaisen lounaan paheellisesti Mäkkärissä 😉 Ja sitten vain autolla kohti Tamperetta! Nähdään, Turku, taas joku toinen kerta!

Siinä autossa matkatessa tajusimme molemmat, ettemme ole kumpikaan koskaan ajaneet väliä Turku-Tampere autolla. Että näinkin laimean lisäyksen saimme molemmat omille bucket list:ille asioista, jotka on tehnyt ennen kuin täyttää 40-vuotta 😉 Matkaa vierähti parisen tuntia tutulla kaavalla: pikkuveli heräsi juuri, kun karautimme Tampereen keskustaan. Samalla Tuhkimo II tuli arvoiseensa päätökseen 🙂

Oli ilmi selvää, että Tampereella me halusimme majoittua missäpä muuallakaan kuin Radisson Blu Grand Hotel Tammerissa. Olimme molemmat lukeneet usean aukeaman jutun tästä hotellista Mondosta ja päätyneet siihen, että haluamme nähdä omin silmin, onko hotelli todella niin kaunis, kuin mitä sen kerrottiin olevan. Juu – kuvat eivät valehdelleet.

Tammeria oli vastaanoton mukaan remontoitu noin kahdeksan vuotta aiemmin erittäin tarkalla otteella, jotta historian siipien havinaa ei vain menetettäisi. Siispä tämä ei ole se kaikista käytännöllisin hotelli (mm. etuoville pitää kiivetä rattaiden kanssa portaat ylös ja vielä pujotella sisään käsikäyttöisistä tupla-ovista, hissi on pieni kuin mikä ja huoneiden kylppäri suorastaan liikuttavan snadi) mutta historiallinen kauneus, yksityiskohdat ja mahtava sijainti hyvittävät paljon. Talvikuukausina täällä on vähän kylmä ja kesällä ystäväni mukaan paahtavan kuuma, mutta silti. Katsokaa nyt näitä kuvia – mikä tunnelma! Tässähän oli olo kuin kuninkaallisella.

Juhlava Tammer

Tampereen saapumispäivän aktiviteetiksi valikoitui Tampere-talolla sijaitseva Muumimuseo. Jos et ole siellä vielä käynyt, niin suosittelen ihmeessä visiittiä tähän kaksikerroksiseen museoon erityisesti lasten kanssa. Tunnelma oli ihanan hämyisä ja vaikka meidän muksumme eivät oikein jaksaneet keskittyä kuuntelemaan vitriinissä esillä oleviin teoksiin liittyviä satuja, löytyi heille silti museosta kaikenlaista muuta ihmeteltävää.

Henkilökohtaisesti nautin aina suuresti, kun digitaaliset ratkaisut osataan tuoda luontevasti osaksi tämäntyyppistä käyntikokemusta: kuinka hattivatit saavat sähköiskuja kun seinää koskettaa, kuinka muumipeikko juoksee seinälle heittämään kuperkeikkoja tai kuinka pienet, mysteeriset silmät vilkkuvat pimeän kaislikon keskeltä. On taitolaji osata luoda miellyttävä (digi)kokemus ikäänsopivasti lapsille mutta myös viihdyttävällä tavalla aikuisille. All in all – Muumimuseolle iso peukku, kandee käydä.

Sieltä me lähdimme kohti illallista, eli Dining26 ravintolaa. En tiedä miten meillä olikin käynyt näin hyvä mäihä ravintoloiden kanssa, mutta tämäkin ravintola oli aivan täyttä timanttia! Me olimme etukäteen ilmoittaneet liikkuvamme lasten kanssa, joten meidät oli sijoitettu aivan omaan rauhaamme ravintolan nurkkaukseen. Sinne olisimme saaneet rattaammekin mahtumaan, mutta päädyimme taittelemaan ne kasaan ja jättämään ne narikkaan.

Saako nuolla lautasen?

Ja kyllä – täälläkin odotti pöydässä valmiina syöttötuoli pikkuveljelle 🙂 Lapset nauttivat suuresti tapas tyyliin katetuista annoksista: erityisesti kuohkea parmesanleipä, burrata ja kyyhky olivat niin hyviä, että me kaikki meinasimme nuolla lautaset puhtaiksi. Palvelukin oli niin ihanaa, että olisimme varmasti jääneet herkuttelemaan tänne pidemmänkin kaavan kautta, jos se vain suinkin olisi ollut mahdollista. Päivä oli kuitenkin ollut muksuille pitkä; isosiskon väliin jääneet diskotirsat alkoivat vaatia verojaan ja kaikki odottivat kuumeisesti hotellin piskuisen kylpyammeen testaamista.

Reissupäivä oli selvästi väsyttänyt muksuja, koska molemmat aamuvirkut tättähäärät nukkuivat siivosti puoli kahdeksaan aamulla. Kyllä – tämä on meidän perheessä ”myöhään nukkumista” sillä edelleen pikkuveli herää (ja herättää kaikki muutkin) kuuden tai puoli seitsemän maissa 😉 Ihan joka päivä. Aamupala syötiin lähes linnan juhlasalilta tuntuvissa puitteissa hotellilla jonka päälle lähdimme vielä lyhyesti piipahtamaan kaupungilla.

Le grand petit déjeuner

Tietenkin istuimme myös pari pysäkinväliä uudessa ratikassa, koska ilman tätä kokemusta, ei olisi ollut kotiin menemistä 😉 Ja jollakin aivan ihmeellisellä lykyllä ajauduimme Tampereen vanhaan kauppahalliin. Jos et ole täällä käynyt niin mene ihmeessä!

Tunnelma oli sanalla sanoen hurmaava: tarjolla oli kaikenlaisia herkkuja kotiin viemisiksi, kahviloita, ravintoloita ja ihanaa puheensorinaa tampereen murteella 🙂 Ja aivan hetkeksi mieleeni pulpahti kaukainen muisto Madridin vanhasta kauppahallista, jossa me istuimme mieheni kanssa vuosia sitten kahdestaan sangrialla kuuntelemassa paikallisten kiihkeää espanjankielistä keskustelua 😉 Nyt me istahdimme hieman etupainoisesti lounaalle Ravintola 4 Vuodenaikaa:n penkeille. Tai oikeammin brunssille, sillä lounasta alettiin tarjoilla vasta muutaman tunnin päästä. Törkeän hyvien Eggs Benedictien jälkeen, valikoimme mukaan vielä ihania suklaaherkkuja vieressä olevasta kojusta ja sulloimme kolonnamme autoon kohti kotia.

Sanoisin, että tämä pikkiriikkinen kaupunkiloma tuli tarpeeseen, teki tehtävänsä ja oli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut. Ihanaa, että meillä on näin ihania kaupunkeja Suomessa!

Mitkä ovat sun lempijuttuja Turussa ja Tampereella? Ihania matkapäiviä sulle!

pus, Paula

*

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Meidän lempparit