Tervetuloa pienelle kierrokselle meidän lastenhuoneeseen! 😉 Siitä onkin jo tovi, kun viimeksi olen kertoillut mitään koti-hankkeita. Osin tämä passiivisuus tällä rintamalla johtunee siitä, että lähes olemattomaksi kuivahtanut uuden kodin etsintä on vaikuttanut sisustusintoon erittäin kielteisesti 😉 Mä en osaa sanoa miksi teen ”henkisen eron” vanhasta aina niin ärhäkkäästi, kun jokin uusi suunnitelma on parkkeerannut päähäni, mutta tässä yhteydessä tämä ominaisuus on todella potkaissut minua suoraan jalkaan. Onkohan täällä muita vastaavasta ominaisuudesta kärsiviä? Tunnustakaa ihmeessä itsenne alle! 😉

Eli lastenhuone. Mistä lähtisin liikkeelle. Se on kapea ja pieni. Kuten valtaosassa tämän aikakauden perheasunnoista. Joka siis tämäkin 50-lukulaisen talon neljä huonetta ja keittiö on: perheasunto. Meillä tosin neljästä huoneesta yksi on pyhitetty isolle ruokapöydälle ja avattu auki keittiön yhteyteen, sillä ruokailua meillä tehdään joka päivä (tosi) paljon 😉 Tuttua huttua varmasti kaikille, joilla on pieniä lapsia perheessä. Mutta edes kapoisa lastenhuone ei oikeastaan ole se syy, miksi me ylipäätään etsimme uutta kotia. Yksi vessa on tämän muutto-hankkeen päätähti 😉 Tätä ei varmaan viiskytluvulla mietitty ollenkaan, kun 80 neliötä miellettiin perheasunnoksi kaupungissa. Että siellä vessassa sitten hinkkaisi parhaimmillaan koko perhe samaan aikaan ja että se on tilana ehdottomasti meidän kodin pienin alue. Eteinenkin on isompi. Olis tosi kliffaa, jos vaikka meille jokaiselle olisi edes oma neliö märkätilaa 😀

No mutta siis se lastenhuone. Isosisko sai aikoinaan valtavalta tuntuvan huoneen itselleen ja omille kamoilleen, kun hän oli puolivuotias. Silloin hänen pinnasänkynsä työnnettiin sisään asuntomme toiseen tyhjillään olleeseen makuuhuoneeseen, joka oli muutostamme asti odottanut vain vauva-asukasta. Ja siinäpä osapuilleen se.

Kun lapsi oli noin pieni, niin eihän hänen lelunsakaan vieneet kuin sen yhden Iittalan huopakassillisen verran tilaa.

Mutta lapsen kasvaessa kasvoi lelutkin. Ja toiveet niihin liittyen. Ensin tuli Muumitalo ja sitten upgreidaus Lundby:n kaksikerroksiseen nukkekotiin. Eikä nukkekodilla voinut tietenkään leikkiä lattialla tai muuten ne kaikki minipienet cokispullot ja kissafiguurit olisivat imurin sisässä. Siispä jokin säilytystaso piti hommata, jonka päälle sen talon sai nostaa. Leikkikeittiön, kirjahyllyn, pöytäryhmän, legolaatikoiden ja junaratapalikoiden kotiutus tuottivat nekin päänvaivaa. Ja kas vain, äkkiä olikin kaponen huone ääriään myöten täynnä tavaraa. Plus, että leikkitilaakin pitäisi olla. Ja tilaa pikkuveljelle ja hänen leluilleen. Hmm. Ongelma muodostui akuutiksi vähän niinkuin yhdessä yössä.

Silloin, kun huoneessa oli vain yksi asukas

Mun passivoituneen sisustusintoni piti hetkiseksi herätä henkiin, jotta huone saataisiin fressattua molemmille lapsille sopivaksi ja että sinne saataisiin vielä lisää säilytystilaa, valoja, seinille jotain kivaa taidetta meteliä mitätöimään ja yleisilmeeltään monenlaisiin tiloihin sopivia huonekaluja. Koska kaikki nämä romppeet seuraisivat perässä sitten myös siihen uuteen kotiin. Sitten joskus, kun se uusi koti vihdoin löytyy (…aaahhahhaa, varmaan joskus vuonna 2050 😉 )

Mun mielestä tämä hanke oli helpointa aloittaa primääri-ongelman ratkaisemisesta eli siitä, missä lapset tulevaisuudessa nukkuisivat? Hyvin nopeasti kaikenlaiset katos-ja parvisängyt oli kartoitettu ja todettu niiden olevan järjestäen liian suuria. Myöskään puusepän visiittiä emme tähän osoitteeseen enää harkinneet, vaikka löysinkin Pinterestistä aivan ihanan inspo-boardin aiheesta satumaiset lastensängyt. Aika ihania luomuksia olisi mahdollista toteuttaa, jos vain tietäisimme pyörivämme näissä neliöissä vielä vuosia eteenpäin 😉

Mutta juuri nyt kapea ja korkealaitainen kerrossänky oli paras ratkaisu tähän tilaan. Isosisko oli kärttänyt moista jo tovin nähtyään sellaisen kerran serkkujensa luona ja pikkuvelikin saataisiin korkean turvalaidan avulla pienenä poikana alapetiin pyörimään. Sängyksi valikoitui HoppeKidsin valkoiseksi maalattu jykevä mäntyinen BASIC kerrossänky. Erinomainen valinta, jota lopulta odoteltiin yhdeksän viikkoa saapuvaksi 😉 Mutta kyllä odotus palkittiin: tämä sänky oli koottu todella sutjakkaasti. Ja vielä kertaalleen purettu ja koottu uudelleen lastenhuoneeseenkin, sillä eihän se tietenkään mahtunut ovenkarmeista sisään 😉 Toisinaan tämäkin on se kiitollinen osa laadukkaissa kalusteissa, koska ne kestävät purkua ja kasaamista useita kertoja. Tosin mieheni kyllä joutui siirtymään keittiöön puhaltelemaan hetkeksi, kun hän tajusi, ettei sänky laihistellutkaan kiltisti lastenhuoneeseen sisään 😉

Ennen sängyn saapumista olikin melkoinen haaste suorittaa lastenhuoneen maalaus molempien muksujen touhottaessa jaloissa. Innostuin sinisestä makkarin seinästä ihan vain siksi, että se on valkoista vasten niin ihanan raikas. Ja sitä tämä kapea ja ahdas huone kaipasikin: raikkautta. Oon aina ollut rohkea maalaaja. Ja jos saan itse kehua, niin vieläpä ihan hyvä siinä. Mä olen tuijottanut tunteja erilaisia maalaustutoriaaleja YouTubesta, kokeillut efektimaalausta, raitojen maalausta teipillä ja sablonien käyttöä. Ekassa omassa kodissa maalasin lopulta eteisen yhteensä varmaan viisi kertaa putkeen. Koska olihan se nyt ihan sairaan hauskaa lätkiä maalia seinään ja ihmetellä jälkikäteen millainen työnjälki oli 😀

Näen sinistä

Sininen oli siis tähän huoneeseen todellinen nappivalinta! Kävin eräänä viikonloppuna fiilistelemässä erilaisia sinisen sävyjä K-Raudassa ja toin niitä kotiin eri valoissa tutkittavaksi. Lopulta voittajaksi valikoitui Teknoksen T1481. Vaikka väri on tumma ja huone kapea, ei sininen väri pienennä sitä. Päinvastoin: yleisilme on paljon freesimpi kuin ennen ja väri korostaa ihanasti vaaleita sävyjä, joita huoneesta löytyi jo valmiina. Kuten vaikka korkeat valkoiset jalkalistat, valkoinen sänky ja valkoiseksi tuunattu leikkikeittiö.

Mua ei hirvitä vaaleat matot lastenhuoneessa, joten nappasin melkolailla sen enempiä mitään miettimättä vaalean paimentolaistyylisen maton K-Raudasta maalinhakureissulla kainaloon. Mattoja joutuu muutenkin pesemään aivan jatkuvasti, joten meillä kiertää huoneessa kolme eri vaihtoehtoa: tämä ”paimentolaismatto”, Finlaysonin kierrätyspaloista kudottu räsymatto ja Hay:n kaksi värikästä villapampulamattoa. Jälkimmäinen setti tosin otti pienen hitin siitä, kun esikoinen kiskaisi siihen paineella laatat kaksivuotiaana 😉 Sehän se olikin hilpeä matto puhdistaa!

Hay parhaimmillaan (ja isosisko vielä ilman pikkuveljeä!)

Aiemmin lastenhuoneen seinää koristivat vaaleanpunaiset vuoristot, jotka olin tilannut vuosia sitten Etsystä. Vaikka jalkalistan päältä kohoava vuoristo oli ajatuksena tosi kiva, oli sen ongelma oikeastaan se, että se jäi ajan saatossa auttamatta sängyn, säilytystasojen ja kaiken muun tavaran peittoon. Tästä tilanteesta oppineena seuraava mahdollinen sisustustarra tulee ehdottomasti joko seinän ylälaitaan tai sen keskelle 😉 Sisustustarrat muuten lähtevät tosi kätevästi irti vaikka föönillä lämmittäen (vink vink) jos liima on ehtinyt kuivahtaa asennuksen jälkeen turhan tymäkästi seinään.

Halusin valita huoneeseen sellaisia värejä, jotka eivät ole liian sesonkiriippuvaisia. Mä olen nimittäin äärimmäisen laiska sesonkisisustaja enkä rakenna kotiin oikeastaan mitään muuta selvää sesonkia, kuin joulun 🙂 Niinpä valitsin isosiskolle ja pikkuveljelle tehosteväreiksi sinapinkeltaista, vanhaa roosaa, punoskorien luonnollista sävymaailmaa ja vaaleaa beigeä. Muutama haaste tämän väripaletin pyörittämisessä kyllä oli. Yksi oli lattia (kylmänsävyinen vinyylikorkki) ja toinen pimennysverhot (vaalean harmaa rullaverho). Pimennysverhot molemmissa makuuhuoneissa olivat sälekaihtimien lisäksi aivan pakolliset, jotta minä ja lapset saisimme nukuttua kesällä ja toisaalta nyt kun ne ovat kerran on ruuvailtu paikoilleen, ei niitä sieltä oikein oteta poiskaan.

Teellä

Jos jotain kammoksun, niin reikien poraamista seiniin. Tähän asuntoon muuttaessa jokainen seinä oli niin kuhmuilla, kulunut, keltainen ja halkeillut, että jokainen niistä piti tasoittaa ja maalata uudestaan. Sama harjoitus tehtiin myös kaikille katoille, joista maalipinta hilseili lastuina niskaan. Ja sitten kun katselimme niitä ihanan fressejä, kauniita, tasaisia ja valkoisena hohtavia seiniä, ei niihin tehnyt mieli iskeä aluksi yhtäkään reikää. Joten, me olemme ripustaneet melkein kaikki taulut seinille irrotettavilla Command-teipeillä eikä lastenhuone ole tässä poikkeus. Ainoa, mitä tänne ei voi teipeillä ripustaa on seinähylly, jollaisen tulen poraamaan pysyvästi yhteen kohtaan huonetta. Arvon vielä olisiko se String-pocket hylly vai Ferm Livingin Sector Shelf. Lähinnä tuon seinähyllyn tarkoitus on toimia puhtaasti sisustuselementtinä: muutaman kirjan esittelypisteenä, viherkasvin tasona ja valaisimen paikkana.

Ja sitten niiden ihanien Command-teippien pariin! Nimittäin tästä huoneesta on puuttunut taide seiniltä jo pitkään! Olemme hankkineet molemmille lapsille omat taulut heidän syntymänsä kunniaksi, jotka he (toivottavasti) haluaisivat viedä mukanaan sitten, kun muuttavat omiin koteihinsa. Mutta molemmat taulut ovat niin mahdottoman massiiviset kehystyksen jälkeen, etteivät ne tulisi näyttämään tässä nykyisessä huoneessa yhtään hyvältä. Siispä nämä syntymälahjat ovat iloisesti elmukelmutettu säilöön ja toistaiseksi seinille nostetaan jotain kevyempää kamaa – sellaista, joka kestää näillä rakastamillani teipeillä paikoillaan ja joka ei maksa maltaita. Siispä piipahdin edelliseltä kivijalkakierrokselta tutussa Papershopissa ja poistin sieltä kaksi uutta kuvaa, jotka mätsäävät väreiltään lastenhuoneen muuhun sisustukseen. Kolmas kuva tulee olemaan lasten tädin antama Kööpenhaminalaistaiteilijan mustavalkopiirustus sarvikuonosta.

”Sisusta kolmella” on iskostunut minuun nyrkkisääntönä nimenomaan samaiselta Ruotsin kälyltä: silmää ei häiritse pariton luku – parillinen paljon helpommin. Ja juuri kolme lukuna on samaan aikaan pelkistetty mutta silti riittävän runsas.

Lopulta lastenhuoneen freesaus tuli sopivasti valmiiksi niin, että pikkuveli pääsee kokeilemaan samassa huoneessa nukkumista näin lokakuun viimeisenä viikonloppuna. Hänhän ei varmasti ymmärrä yhtään, miten moninainen hanke tämä freesaus oli tai että kuinka osuva juuri tuo sinisen sävy onkaan. Mutta isosisko sentään antoi välittömän palautteen: ”Äiti, tuo seinä on ihana kuin avaruus”

Sillä mennään sitten 🙂 Ja onhan tuo avaruus aika ihana. Ihanaa viikonloppua sinulle!

pus, Paula

*

2 Comments

  1. Oo miten kertakaikkiaan hieno lastenhuone. Varmasti oli hauskaa maalata ja valita tarvikkeita ja maalia. Tuo sinisen sävy näytti minusta sanoisinko ihanan usvaiselta. Jee!

    1. Kiitos Leena! Siinä on kieltämättä sellainen utuinen pinta. Mutta mieleinen siitä tuli 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Meidän lempparit