Voi räkä. Eipä mennyt enää elokuun vikalla viikolla farkkujen ylin nappi kiinni. Olo on ollut muutenkin kesän loppua kohti tuskastuttavan pyöreä ja sormet muistuttavat enemmän nakkimakkaroita kuin mitään muuta: vihkisormuksia ei niihin ole voinut sovittaa hyvään hetkeen. Olisikohan jotain keinoa potkaista uinaileva aineenvaihdunta käyntiin ja mahdollisesti saada vielä nuo ihanat valkokultaiset rinkulat takaisin paikoilleen? No kyllähän konsteja löytyy mutta minä halusin mennä all-in. Haluan apua ruokavalioon, ateriarytmiin, treeneihin – kaikkeen! Kyllä, nyt kokeillaan nettivalmennusta! Jos olet ikinä harkinnut ostavasi nettivalmennuksen tai sua vaan kiinnostaa tietää mun kokemuksia sellaisesta, niin tässäpä sinulle oiva juttu luettavaksi!

Nyt varmaan jotkut muistaa mun kehopositiiviset palautumisjuttuni muutamien kuukausien takaa, joten sallikaa mun avata tämän hankkeen taustoja. Heti alkuun: mä olen harvinaisen ookoo oman muuttuneen minäkuvani kanssa. Raskaus ja varsinkin tämä toinen raskaus ovat muuttaneet mun kroppaa sellaisella tavalla, ettei paluuta entisiin mittoihin todellakaan ole. Ja se on ihan fine. Eikä mua haittaa pömpöttävä massu, tiikeriraidat jenkkakahvoilla tai venynyt vatsanahka. Nekin on ihan fine. Joillekin palautuminen raskaudesta tapahtuu sellaisella tasolla, että kaikki merkit raskaudesta jäävät kirjaimellisesti muinaishistoriaan, mutta mä en kuulu tähän joukkoon. Mun kropasta tulee aina näkymään se, että olen ollut neljä kertaa raskaana ja synnyttänyt kaksi kertaa. Se on mulle asia, josta kannan myös aivan suunnatonta ylpeyttä.

Mutta tää hurja turvotus on ihan toinen juttu. Se näyttää siltä, että mun kroppaan olisi jäänyt jumiin nestettä ilman poistumiskeinoa. Se on myös alkanut suoraan sanottuna ahdistaa ja vähän pänniä. Vaikka mä olenkin ookoo sen suhteen kuka peilistä katsoo takaisin ja olen edelleen omasta mielestäni spankin’ hot mama, haluaisin kovin mielelläni poistaa tämän ylimääräisen turvotuksen raajoistani. Lisäksi uskon vakaasti, että jos jokin asia jää vaivaamaan, se pitää käsitellä tavalla tai toisella kuviosta pois. Ja kuin sattumalta eräs ystäväni kertoi minulle osallistuneensa parin viikon ohjattuun ruokavalioremonttiin ja kertoi sen tehneen taikoja aineenvaihdunnalle: lisää tarmoa, paremmat yöunet ja paremmat ruokailutottumukset, jotka jäivät koko perheen käyttöön! No jopas! Olin myyty 😉

Ihana hetki pastan äärellä

Mä osaan syödä terveellisesti. Ymmärrän liikkua. Tajuan, ettei napostelu ole hyvästä. Eikä viinilasilliset sohvalla miehen kanssa 😉 Mutta olen ajautunut sallimaan itselleni kaikenlaisia herkku-bonuksia, koska arki kahden pienen lapsen kanssa on tuntunut raskaalta. Teki myös jonkin verran kipeää myöntää, ettei arjen puuhastelu kotineliöissä kuitenkaan laita kunnolla kroppaa hikeen tai korvaa treeniä. Ihan sama kuinka suurella kyynärväännöllä sitten hinkkaisinkaan sitä kuivahtanutta puuroa lattiasta 😉 Toisaalta mun hyvä paastoverensokeri on aina sallinut myös aterioiden skippaamisen ”jos se on ollut aivan välttämätöntä” 😉 Ja sitten kun tarkemmin aloin miettiä, niin olihan tuossa kaikessa korjattavaa. Ihan vain jo omien sukurasitteiden puolesta en halua ärsyttää oman kehon jaksamista yhtään.

Santé

Jos jokin ei jännittänyt yhtään, niin itse ohjelmaan sitoutuminen. Mä osaan noudattaa uusia arkirutiineja, voin helposti syödä samoja ruokia monta päivää ja toisaalta, olen saanut treenaamalla erkaumankin kiinni, joten osaan kyllä komittoitua päivittäisiin harjoituksiinkin. Oon myös mahdottoman härkäpäinen, jos saan istutettua päähäni jotakin 😉 Joten kun painoin Fitclub Finlandin nettivalmennuksen ostoskoriin olin jo täynnä tarmoa aloittamassa uudet rutiinit. Mahtavaa!

  • Fitclub Finland
  • Valmentaja: Martina Aitolehti
  • Valmennus: 21 päivän haaste by Martina

Alkutilanne. Noooh, lähtöfiilis on hippasen kesästä pöhöttynyt mutta super-innostunut keltanokka nettitreenaaja 😉 Minä en ole koskaan noudattanut erityisruokavaliota, punninnut ruoka-aineita tai tehnyt aikataulutettuja treeniohjelmia! Jännää! 🙂 Olen tyytyväinen mun kropan muotoihin mutta en siihen, että oon turvoksissa kuin ilmapallo. En siis niinkään odota painon putoavan dramaattisesti vaan toivoisin nimenomaan turvotuksen poistumista. Odotan myös sitä, miltä tuntuu viimeisten päivien ”pakkopulla”: mitkä ruoka-aineet alkaa tökkiä ja riittääkö motivaatio vielä niihin vihoviimeisiin burpee-hyppyihin 😉 Jännittää, että miten onnistun meidän aikuisten ja lasten ruokahuollossa, maistuuko lasten ruoka paremmalta kuin meidän tai oonko mä lopulta ihan rikki tästä ruuan ympärillä pyörimisestä. Tiedän jo etukäteen, että mulle tulee varmasti repsahdus. Osaan jo myös ennustaa, että se tulee ensimmäisen työviikon päätteeksi, jolloin koen ansaitsevani lasillisen viiniä hyvästä suorituksesta. En ole koskaan elämässäni omistanut vaakaa, joten jouduin sellaisenkin hakemaan lainaan Espoosta äitini luota 😉 En ole nyt enkä tule tämän jälkeenkään olemaan vaakaan tuijottelija – uskon paljon enemmän mittanauhaa ja rakkaita vaatteitani.

Ja tässä teille faktaa:

  • Pituus: 173 senttiä
  • Paino: 76.6 kg
  • Vyötärö: 96 cm
  • Lantio: 105 cm
  • Rinnanympärys: 96 cm

ps. En ole terveydenhuollon ammattilainen, mutta kyllä mun kulmat nousivat parille riemukaarelle, kun kävin lukaisemassa huvikseni mikä on voimassa olevan käypähoito suosituksen mukainen vyötärön ympärysmitta hyvän terveyden kannalta. Kovin on pienet lukemat meinaan 😉 Laitan ne tähänkin.

Ensimmäinen viikko.

Phuuh! Tästä viikosta jää mieleen jättimäiset aamupalat ja nälän tunne! Ekana päivänä tuntui, että en jaksa mitenkään syödä kaikkea tarjottua ruokaa mutta viikon loppupuolta kohden oli oikeasti jo (huutavaa!) nälkää ilmassa. Jotakin siis selvästi käynnistyi kropassa oikein kunnolla! Aamupalalle heräsin nälkäisenä mutta silti hyvin levänneenä ja osasin keskittyä syömään aamupalan kaikessa rauhassa. Se tuntui ihan hyvälle. Eikä nälkä ollut seuraavan kerran kuin lounaalla. Pelkäsin turhaan, etten jaksaisi juoda kolmea litraa vettä päivässä – se lähti heti maistumaan ihan heittämällä. Jano alkoi myös piinata ankarasti pitkin päivää, jos meinasin lipsutella suosituksen kanssa. Huomasin, että mulla oli ikävä tunnetta, että voisin huoletta valita ruokajuomaksi mitä vaan, vaikka yleensä muutenkin valitsin veden. Valinnanvapauden puute tuntui aavistuksen tylsältä. Toisaalta arvasin oikein, ettei mulle tuottanut ongelmia syödä samoja ruokia pitkään, joten tyytyväisenä tankkasin lautaselle keitettyä pastaa, salaattijuustoa, kurkkua ja pienen nokareen pestoa. Pastan määrä oli kyllä ihan minimaalisen pieni! Italialaiset varmaan itki jossain kaukana kun mittasin 50g kuivaa pastaa kattilaan ja söin sen lopuksi ilman kastiketta 😉

Iiiso aamiainen

Treenit oli just sitä mitä odotin: selkeä suunnitelma joka päivälle ja videot helpottamaan liikkeitä. En olisi pystynyt keskittymään treeneihin samalla tavalla jos niiden ohjeet olisivat olleet vain kirjalliset. Lisäksi Martinan ote videoilla oli sympaattinen ja kannustava. Diggasin. Plussaa myös siitä, että hän lunttasi treenien aikana liikkeitä muistiinpanoistaan ja unohti ne toisinaan samantien 😉 En mä olisikaan halunnut mitään täydellisen kiillotettua meininkiä ja mimmejä kiiltävissä lurexeissa vaan aitoa elämää ja hyvää otetta tekemiseen. Tykkäsin tosi paljon siitä, että maanantai oli aina treenien osalta viikon raskain päivä ja loppuviikkoa kohti intensiteettiä höllättiin. Beautiful Moving Body – treeni oli musta ihanin 🙂 Sen jälkeen oli yhtä aikaa rentoutunut ja työtä tehnyt olo. Huomasin jo ensimmäisen viikon aikana herääväni aamulla paljon virkeämpänä kuin aiemmin, vaikka olisin kukkunut ylhäällä lasten vuoksi keskellä yötä. Lisäksi huomaan, että runsas veden kulutus saa myös aikaan enemmän hikeä 😉 Repsahduskin tapahtui odotetusti: en todellakaan sylkenyt lasiin appivanhempien 40 vuotiasta avioliittoa juhlistettaessa.

Tilanne ensimmäisen viikon jälkeen:

  • Paino: 75.8 kg (- 800g)
  • Vyötärö: 88 cm (-8 cm)
  • Lantio: 105 cm
  • Rinnanympärys: 96 cm

Toinen viikko.

Seuraava viikko ei tuntunut yhtään pakottavalta ruokavalion suhteen, päinvastoin! Ajatukset kääntyivät jo viimeiseen viikkoon: sen jälkeenkö tämä jo loppuu? Mä palasin tällä viikolla töihin ja jännitin aivan turhaan, etten jaksaisi noudattaa ruokavaliota duunipäivinä. Nyt selvästi kotitoimistolla istuminen palkitaan koska ruokien tekeminen, punnitseminen ja myös välipalan muistaminen on ihan superhelppoa! Huomaan myös, että energian määrä sen kuin vain kasvaa kohisten ja näläntunteeseen on jo jotenkin tottunut. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, niin nälkä ei tunnu pahalta eikä estä hyviä yöunia. En oikein osaa selittää sitä, mutta huomaan, että hitaasti kroppa alkaa omaksua uutta ruokamäärää ja eikä varmaan sen takia vastusta tämän enempää tätä tuntemustakaan. Iltapalalla on aika liikkistä huomata, kuinka meistä jokainen lappaa raejuustoa nassuun – lapsia myöten 😉 Siitä on tullut kaikkien lemppari 🙂

Lempparilounasta

Mulla on todella hyvä olo; iho voi hyvin, mustat silmänaluset ovat kadonneet eikä sormia enää siristele aamuisin. Ihmeellistä miten paljon hyvää ehtii tapahtua näin lyhyessä ajassa.

Oujee – treenit ovat alkaneet purra! Maanantain treeni oli kova mutta jokin uinuva lihas oli herännyt kesälevoltaan, kun berberiä ei pakottanut enää seuraavana päivänä kuin vähän 😉 Aamun kevyet kropan herättelyt ovat sanalla sanoen ihania. Olen tehnyt niitä joskus pitkin päivää: palaverien välissä, kahvitauolla – milloin nyt olenkaan kokenut tarvitsevani lempeää lämpöä kropalle. Torstain aerobisen treenin siirsin perjantaille ja nappasin citypyörän alle työpaikan edestä. Sotkin reippaat kuusi kilometriä työpäivän päätteeksi kotiin, uusi tietokone etukorissa kolisten, ja hölkkäsin työvaatteet päällä viimeiset ylämäet ennen kotiovea 😉 Pyykkikone pesee, ihan sama. Kotiin tullessa huomasin heti, että en ollut juonut riittävästi, sillä päätä alkoi välittömästi jyskyttää.

Tilanne toisen viikon jälkeen:

  • Paino: 75.5 kg (- 300g)
  • Vyötärö: 84 cm (-4 cm)
  • Lantio: 104 cm (- 1 cm)
  • Rinnanympärys: 96 cm

Kolmas ja viimeinen viikko.

Aivan käsittämätöntä kuinka nopeasti aika lopulta kului. Kauppareissut lähtivät sujumaan häiritsevän tutulla kaavalla: kolme kurkkua, kilo tomaatteja, täyslihaleikkelettä, kauraleipää… meidän taloudessa ei ole koskaan ennen ostettu näin paljon kurkkuja tai täyslihaleikkelettä ylipäätään. Ihan naurattaa kaupan kassalla nostaa aina ne samat tavarat hihnalle. Niihin lukeutuivat myös kaksi litraa maustamatonta jugurttia ja kolme puolen kilon raejuustopakettia joka reissulla. Raejuustoa kului aivan naurettava määrä viikossa 😉 Mutta huomaan, että hermoilin aivan turhaan lasten ruokahuollon onnistumista – he ovat myös mukautuneet syömään samoja ruokia meidän aikuisten kanssa. Olin myös melkoisen onnellinen onnistuessani loihtimaan edes jonkinmoisen version Hanna G:n Itkukanasta, joka maistui kaikille myös vähärasvaisempana versiona 😉 Näiden viikkojen aikana on myös lusikoitu puhtaaksi yksi iso purkillinen maustamatonta maapähkinävoita ja kaksi purkillista Pirkan Sitruunapestoa 🙂 Huomaan itsessäni merkillisen muutoksen siinä, ettei edes ajatuksena tunnu hyvältä maistella rasvaisia tai sokerisia ruokia. Huomasin myös heti, että kun sallin itselleni yhden Cocis Zeron viikonloppuna, se tuntui välittömästi todella huonolta vatsassa. Siis todella huonolta 🙁 Ihmeellistä miten elimistö ehtiikin tottua erilaisiin ruokiin ja juomiin.

Viimeisen viikon treenit vedin todella suurella nautinnolla läpi. En välttämättä siinä hetkessä kylläkään, mutta kylläpä oli ilo huomata, kuinka hikeen voi ihminen itsensä saada ihan vain kotona. Mun naamasta tippui noroina hikeä lattialle ja jokaisen treenin jälkeen pääsin luuttuamaan itseni lisäksi myös lattiaa 😉 Huomaan kestävyydessä, notkeudessa ja ylipäätään vain omassa fiiliksessä isoja, positiivisia muutoksia. Ja kun viimeisen viikon kruunuksi pyysin miestäni kuvaamaan jälleen muutoskuvat, meinasi leuka loksahtaa…! Suosittelen ehdottomasti napsimaan itsestään kuvia alussa ja lopussa. Ainakin mun oma silmä tuli viikkojen aikana muutokselle eräällä tavalla sokeaksi, enkä huomannut muutosta itse vaikka farkut sujahtivatkin jossakin välissä ongelmitta jalkaan. Huomasin myös vilkuilevani viimeisen päivän aikana muutoskuvapareja vähän väliä. Vaikuttavaa. Osaa se Martina ja hänen tiiminsä asiansa 😉 Okei, burpee-hyppyjä inhoan edelleen. Jotkin asiat eivät sitten koskaan muutu 😉 Ja ennen kuin joku kysyy niin ei – mä en tule jakamaan omaa paljasta, sulokasta takamustani kaikkien nähtäville nettiin. Vaikka se onkin melkoinen rauta-takalauta nykyään 😉

Tilanne valmennuksen päätyttyä:

  • Paino: 74.2 kg (Kokonaismuutos – 2.4 kg)
  • Vyötärö: 84 cm (Kokonaismuutos – 12 cm)
  • Lantio: 102 cm (Kokonaismuutos – 3 cm)
  • Rinnanympärys: 94 cm (Kokonaismuutos – 2 cm)

Suosittelisinko oman kokemukseni perusteella nettivalmennusta? Toki. Minulla kynnys lähteä mukaan oli matala, olen perusterve eikä pikkulapsiarki estänyt nopeita päivittäisiä treenejä tai ruokavalioon sitoutumista.

Ja kuulkaa – kyllä on kroppa notkea kuin rotta! Se on tämmöiselle pöydän ääressä kökkivälle etätyöläiselle ehdottomasti parhain palkinto kolmen viikon uurastamisesta 🙂

Ja jotain kertoo sekin, että innostuin jatkamaan haastetta vielä kahden viikon Core – haasteella. Nyt tähän väliin pieni lepo, ehkä pieni pulla kiitokseksi itselle hyvästä tsempistä ja uudella tarmolla kohti syksyä!

Ihanaa alkavaa syksyä kaikille!

pus, Paula

*

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Meidän lempparit