Näin se aika on taas pinkonut hurjaa vauhtia eteenpäin! Mä olen palaamassa takaisin töihin kesälomien jälkeen. Kääk! Kun mä jäin äitiyslomalle viime vuoden toukokuussa tuntui, että mulla on kuukausikaupalla aikaa edessä ja töihin paluu tuntui valtavan kaukaiselta ajatukselta. Mutta nythän se koittaa jo joidenkin viikkojen päästä.

Pakko myöntää: töihin paluu on taas vähän jännää. Vaikka mä olen kokenut sen jo kerran. Periaatteessa siis tiedän jo mitä on edessä. Edellisen kerran palasin töihin vuoden ja kolmen kuukauden kotona olemisen päätteeksi. Tietenkin toivoin pääseväni vielä kerran äitiyslomalle – mielellään aika pian. Siksi en alunperinkään suunnitellut olevani kotona esikoisen kanssa sen pidempään. Plus, että onhan se oikeesti taloudellisesti todella iso satsaus, vaikka eihän tätä aikaa voi tietenkään mitata millään tavalla rahassa. Tavallaan otin tietoisen riskin siitä, että en välttämättä pääse enää koskaan äitiyslomalle ja jos olisikin näyttänyt siltä, ettei toista lasta tulekaan, olisin ehkä hyödyntänyt vielä uudelleen hoitovapaata. Tai sitten en, paha mennä sanomaan. Juuri silloin se pätkä, jonka olin poissa, tuntui aivan sopivalta.

Voi pieni esikoinen!

Loppujen lopuksi ehdin olla lasten välissä töissä vuoden päivät: palasin töihin huhtikuun viimeisenä päivänä 2019 ja jäin taas pois töistä toukokuun seitsemäntenä päivänä seuraavana vuonna. Henkisesti vuoden stintti duunissa oli samaan aikaan raskasta ja helppoa. Jouduin käyttämään paljon aikaa siihen, että pääsin taas kärryille siitä missä mentiin samalla tietäen, että tipun taas pian pois kyydistä. Alkuun tuntui myös tosi raskaalta herätellä henkiin se ”työminä”, ammattislangi ja aloittaa työrupeama pelkästään tahkomalla läpi kaikenlaisia pakollisia koulutuksia. Oikeasti mulla oli rästissä melkein sata koulutusta ja siinä yksinäisessä neukkarissa istuessani mä välillä mietin, että tämänkö takia mä jätin mun muksun hoitoon? Mutta sitten kun ne pakolliset hommat oli lusittu ja homma alkoi parin viikon päästä luistaa entiseen malliin, niin kivaahan siellä töissä oli ja aivan kamalan surullisena jäin sitten (taas) myöhemmin sieltä pois. Niin, tiedän, mä olen siitä erikoinen tyyppi, että olen oikeasti kaivannut mun työkavereita ja myös mun töitä äitiyslomani aikana. Ja miksen olisi: mulla on aivan ihania työkavereita ja asiakkaita, joiden parissa saan luvalla viettää aikaa! Nyt mä palaan töihin ehkä jossakin mielessä yhtä pykälää fiksumpana sillä tiedän, että paluu oman ammattiminän pariin tulee viemään aikaa ja hetken kuulostan varmasti kaikissa palavereissa aika uunolta. En mä muista heti ihan kaikkea ja ihan niinkin arkinen asia, kuin toisten työkielien käyttäminen, ontuu karmivasti ensimmäiset viikot. Silleen se vaan on. Sori vaan jo etukäteen kaikki työkaverit 😉

Palaveriuuno

En vielä edes halua miettiä millaista rumbaa on kahden pienen lapsen pyörittäminen päiväkotiin. Uskon, että tulee niitä päiviä, jolloin olisi vain helpompaa jäädä kotiin ja sitten on päiviä, kun kaikki lähtevät into piukeana himasta ja päivä sujuu kuin tanssi. Oli miten oli, on ihanaa päästä vaihtamaan nää kauhtuneet kotireleet johonkin muuhun kudelmaan. Onneksi tuli tämä ihana hellekesä tähän väliin, niin saan kiskaista päälle jotain muutakin kuin vain tän (ihanan) pitkän hupparin, jonka löysin viime syksynä Reservedin valikoimasta. Siis ihanahan tähän on ollut kietoutua, mutta salaa kaipaan myös tyköistuvampia vaatteita tai ylipäätään jotakin, jossa on muotolaskoksia 😉

Reservedin huppari/kaapu

Siksipä olenkin innoissani taas mallaillut mitä kaikkea ihanaa kaappien kätköistä löytyykään. En tiedä jakaako tätä fiilistä kukaan muu vanhempainvapaalta töihin palaava, mutta oikeasti odotan tosi kovasti sitä, että voin pitää taas hiuksia auki, napsauttaa korviin isot korvikset ja naarata päälle myös valkoisia vaatteita 😉 Pikkuveli on tosiaan ollut sellainen tarttunen, että hän edelleen tykkää repiä antaumuksella niin hiuksia kuin korviksiakin. Omasta mielestään hän varmasti vain tarjoilee lempeästi intialaista päähierontaa, mut kyllä mun päänahka ja korvalehdet on näistä hellyydenosoituksista vähän eri mieltä 😉

Viimeksikin tein päätöksen, että töihin palaaminen tarkoittaa minulle myös jotakin uutta kivaa vaatetta, laukkua tai kenkiä. Jotain sellaista, joka konkreettisesti hyvästelee mun kotona hengailun ja siirtää mut takaisin töihin. Melkoisen materialistista, mutta jostakin syystä huomaan jälleen tarvitsevani jotakin, jota voi hypistellä ihan omin pikku kätösin 😉 Viimeksi kiikutin töihin ihanan Cuyanan työlaukun ja Pretty Lavishin mustavalkoisen kietaisuhameen, jonka löysin luottovaatettaja SilkFredin valikoimasta. Laitan muuten tähän esimerkin tuon kietaisuhameen mallista, samaa kuosia ei taida enää olla saatavilla. Tällä rundilla mukaan duuniin lähtee ainakin Noshin Paola mekko ja jotain ihanaa uutta AboutYoun verkkokaupan jäätävän hyvästä -50% alesta 🙂 Siitä muuten seuraa maistiaisia myöhemmin Instan puolelle 🙂

Noshin Paola & Marc Jacobs Softshop = perfect match!

Mä palaan osin etätöihin, osin toimistolle. Voi kuulkaa kuinka innoissani mä lähden sinne toimistolle! Viihdyn kyllä kotona, mutta nämä pienet helsinkiläis neliöt on tutkittu kuluneen vuoden aikana niin moneen kertaan läpi, että on oikein mielekästä mennä katselemaan niitä toimiston kokolattiamattoja. Silläkin uhalla, että siellä pitää pukea maski ja pitää etäisyyttä muihin. Ja siis toki kaipaan myös sitä, että työpaikan lounasravintolassa odottaa jonkun muun tekemä ruoka 😉 Se oli viimeksikin niin suurta juhlaa, että moni mun lounaskaveri ihmetteli mun suurta intoa syödä lounasta aina siellä linjastojen vieressä – antaumuksella ja hiljaa. Aa että….!

Meillä on käynyt ihan mahdottoman hyvä tuuri ja olemme saaneet pikkuveljen samaan päiväkotiin isosiskon kanssa. Ja meillä on käynyt vielä isompi tuuri siinä, että kyseinen hoitopaikka sijaitsee vieläpä meidän kotia melkein vastapäätä. Niinpä lasten vieminen päivähoitoon sujuu ajallisesti ilman yhden yhtä ajokilometriä, joka on ihan tajuttoman iso juttu arjessa. Tiedän, ettei se välttämättä kuulosta miltään, mutta se on!

Kun meidän esikoinen aloitti päiväkodin, me saimme päiväkotipaikan kirjaimellisesti aivan toiselta puolen kaupunkia. Matkustin joka päivä metrolla, bussilla, kävellen ja citypyörällä jotta sain ensin muksun hoitoon ja pääsin sitten itse töihin.

Aamulla vienti kesti yleensä tunnin, sadesäällä enemmän. Mun miehellä kesti joinakin päivinä hakureissulla puolitoista tuntia ja isosisko kiskoi päivällisensä joko auton kyydissä tai hirveällä nälkähuudolla kotona. Ihan kreisiä menoa! Siinä ei pahemmin työvaatekaappia päässyt edes availemaan, kun joka aamu piti kuitenkin valita lenkkarit ja housut jalkaan. Lopulta, kun puolen vuoden jälkeen tuli ilmoitus päivähoitopaikasta vajaan kilometrin päässä kotoa, meinasi ilon itku päästä. Ja toiset puoli vuotta siitä, tuli ilmoitus, että siirtohakemuksemme on edelleen voimassa ja nyt olisi paikka vapaana aivan kodin vieressä. Se tuntui silloin ihan lottovoitolta. Ja on sitä edelleen jokaikinen (päiväkoti) päivä! 🙂

Koska päiväkoti on aivan kodin vieressä, avaa se mahdollisuuden aivan mahdottoman upeaan arjen luksukseen: laittautumiseen ylhäisessä yksinäisyydessä kun muksut ovat jo toisaalla riehumassa. Ihan pikkuisen jännitän sitä, että kahden muksun kanssa (ja edelleen siihen yhteen kylppäri/vessa-komboon jonottaen) en varmastikaan ehdi samalla pieteetillä laittautua kuin yhden lapsen kanssa. Pikkuveljen kärsimätön luonne tuskin myöskään auttaa asiassa 😉 Joten olen elätellyt jonkinlaisia toiveita siitä, että heittäisin ensin muksut päiväkodille ja saavun sitten kotiin vielä laittautumaan ja vaihtamaan vaatteet ennen kuin lähden töihin. Oikeastihan mä onnistun kampaamaan hiukset ja naaman kuosiin vartissa jos saan tehdä sen suuren hiljaisuuden ja täydellisen rauhan vallitessa 🙂 Pakko myös tunnustaa, että mä olen joistakin asioista todella härkäpäinen ja vaatevalinnat ovat yksi sellainen asia. Edellisenä päivänä päähän pintetty ajatus seuraavan päivän vaatevalinnoista on tosi vaikeaa muuttaa, jos ykkösvalintaan osuukin kaurapuurot 🙂

Aito kasarijakku duunissa

Vaikka mä tässä hyvästelen kotitrikoot ja ripustan sen ison hupparin hetkeksi naulaan, niin odotan innolla myös tätä seuraavaa aikaa meidän elämässä. Kuinka mahdottoman siistiä siitä tulee, kun meillä on oikeasti jo kaksi lasta? Ei vauvaa tai taaperoa vaan ihka oikeita pieniä lapsukaisia? Ihan mahtavaa! 🙂 Ja kyllä, töitä voi varmasti tehdä koko loppuikänsä ja kaatua hautaan suoraan näppiksen takaa jos siltä tuntuu, mutta just nyt tuntuu myös tosi hyvältä palata duuniin. Ei mulla ole ollut sinne mikään kiire – tämä pätkä kotona on ollut aivan mahtava ja mä olen onnekkaana saanut viettää sen vieläpä kahdesti. Uskon, että jokainen päättää aivan itse sen hetken, milloin tähdet ovat just oikeassa asennossa ja sorvin ääreen palaaminen tuntuu ookoolta. Ja nyt se on koittanut mulle.

Työpaikalla

Jos jonkin vinkin töihin palaaville voisin antaa niin se oikeastaan olisi varmaan vain tämmöinen kohtuullisen ponneton toteamus: ota iisisti. Mutta kun kaikki tulee kuitenkin sujumaan hyvin: päiväkoti, duuni ja jonkinlainen uusi paluu ”vanhaan”. Juu, erotuskaa saattaa tulla ja uudenlainen arki tulee nappaamaan niin vauhdikkaasti matkaan, että koko se pitkä pätkä kotonakin unohtuu aivan muutaman viikon sisällä. Mut sellaista se on! Ykskaks sä oletkin yksi niistä vanhemmista, jotka puskevat räntäsateessa aamuruuhkassa lastaan päiväkodille ja juoksevat portille kiireessä hakemaan heitä sieltä pois. Siinä kun ne mun trenssitakin liepeet likaantuvat syksyn ensimmäisten vesikelien kurittamina ja uudet kengät sotkeentuvat päiväkodin pihamaan hiekkaan, tuntuu aivan käsittämättömän aikuismaiselta tajuta olevansa nyt yksi heistä: yksi niistä aikuisista, joiden elämä on alkanut rullata vauhdikkaasti kohti ruuhkavuosia (…ja sitä neljääkymppiä 😉 )

Sitä odotellessa katselen vielä leppoisasti kesän lämpimiä auringonlaskuja ja odottelen muutamat työvaatteet postin noutolokeroon. Ja siitä se sitten taas lähtee.

Rauhallisia kesäpäiviä just sulle! Ota vielä yksi jätski 🙂

pus, Paula

*

ps. Oon vähän ajatellut jakaa ajatuksiani myös päiväkodin aloituksesta. Kommentoihan alle jos sua kiinnostaisi lukea sellaisesta 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Meidän lempparit