Kyllä tää valo tekee ihmiselle vaan niin hyvää! Vaikka nautinkin syksyn kotoilusta ja tunnelmoinnista tuoksukynttilöiden äärellä, on kevään mukanaan tuoma valo ihanan energisöivää. Tuntuu, että päivän aikana saa vaikka kuinka paljon aikaan, suorastaan puhkuu intoa lähteä ulkoilemaan muksujen kanssa ja vain laskee päiviä siihen, että pääsee dippaamaan varpaat mökkilaiturilta veteen.

Mä kirjoittelin jo tammikuussa kevään houkutuksista ja ajattelin ilahduttaa teitä kertomalla kuulumisia ja mun uusia must have -juttuja kesää kohti mentäessä. Siispä, olkaapa hyvä! Tässä teille kesän korvalla update!

No se kevätmekko! Kävikin niin, että sorruin kahteen. Ups. 😉 Mutta puolustelen hankintaani sillä, että voin helposti pukea näitä molempia ylle keväästä kesään ja tätä toista myös pitkälle syksyyn. Rakastuin lopulta niin palavasti tähän Marimekon Solmu Karuselli -mekkoon, että mun oli vain pakko saada se (melkein menetin jo järkeni kun joka päivä pyörin Marimekon nettikaupassa ihailemassa sitä). Maltoin odotella ensimmäisiä alennusmyyntejä, mutta pokka ei pitänyt ihan sinne kaikista kovimpiin alkuvuoden aleihin asti. Mutta hyvä niin – tää on ihana! Kiskaisin tämän heti päälle esikoisen synttäreille ja näen jo itseni vaeltelemassa tämä päällä kesämökin pihalla.

Ihana Solmu Karuselli

Tää toinen ostos tuli vähän vahingossa. Mä seuraan aina mielenkiinnolla mitä vaateuutuuksia Nosh julkaisee naisille ja äkkiä huomasinkin zoomailevani puhelimen näytöltä Noshin Ruoko-mekkoa. Tiedättekö sen tunteen kun välittömästi keksii, mihin kaikkiin olemassa oleviin vaatteisiin (ja kenkiin) uuden vaatekappaleen voi yhdistää? No, sellainen tunne tuli heti tästä mekosta. Niin pakkohan se oli sitten hankkia. Maltoin odottaa juuri lähestyviin Nosh virtuaalivaatekutsuihin ja painoin heti tilauksen sisään. Mulla on sellainen onni, että eräs ystäväni toimii Noshin edustajana, joten oon jo vuosia toimittanut vaatetilaukseni hänelle whatsapp-viestillä. 😉 Petollisen helppoa 😉

Nosh Ruoko mekko

Ja tässä mekossa olenkin kolunnut menemään jo useamman kuukauden. Odotan jo innolla, että voisin stailata tämän mekon kesäkäyttöön valkoisten tennareiden kanssa. Koska siis ollaan realisteja: Suomen kesässä voi hyvinkin pärjätä pitkillä hihoilla heinäkuuhun saakka 😉 Näiden mekkojen inspiroimana kävin myös kärräämässä kaikki talvi- ja syysvaatteet takaisin vintille ja muistuttelin jälleen mieleeni, mitä kaikkea ihanaa mun kevät/kesä -vaatekokoelmasta löytyikään. Tämä on kyllä pienen vaatekaapin parhaita puolia: kun vaan osa vaatteista mahtuu esille kerrallaan, yllättyy aina positiivisesti kun kausi vaihtuu. ”Ai oliko mulla tämäkin? Aika ihana!” 😉 Huomasin lisäksi siinä vaatteita tangolle nostaessani, että mun hameiden ja mekkojen helma on pidentynyt salakavalasti tässä vuosien vieriessä. Enää puoleen väliin reittä ulottuva helma ei vain tunnu mun jutulta ja enenevissä määrin mun kaapista löytyy pohje-tai maksimittaisia mekkoja ja hameita. Kappas vain! Kehtaanko edes myöntää, mutta myös yksi uusi pohjemittainen hame odottelee kohta Postin noutopisteellä – laitan siitä teille Instaan päivitystä, jos tykkään siitä.

Oon myös orjallisesti hoitanut mun kasvomaskien kuivattamaa ihoa kangasnaamioilla ja tehnyt empiiristä koetta siitä, löytäisinkö Kocostar:in Camelia Happy Maskin voittanutta. No en, koska se vaan on niin törkeen hyvä 😉 Mutta ihan hyvänä kakkosena mukaan kangasnaamiomittelöihin nousi yllättäen The Body Shopin Vitamin E Quench Sheet Mask. Me oltiin tovi sitten nauttimassa hotelliyöstä perheen kesken Helsingin keskustassa ja päätin, että leivon siellä naamaani kaikenlaiset naamiot, mitä vain olinkaan ehtinyt siihen mennessä löytää. Joten siellä sitten puhdistin ja puunasin ja kylvin oikein urakalla tämän korppuuntuneen ihoni kanssa. Edelleen mun suosikki kuorinta löytyy Origins:ilta ja kosteutusvoide Evolven luonnonkosmetiikasta. Mutta löysin myös uuden kivan naamion hiuksille. Ja sekin on itseasiassa The Body Shop:in valikoimasta Banana Truly Nourishing Hair Mask. Mitä ihanaa keltaista töhnää!

Oon tehnyt tässä koronan aikana pientä hiusremonttia jättämällä pois silikonia sisältävät shampoot ja hoitoaineet sekä käyttämällä neljä kuukautta Priorin valmistetta. En tiedä minkä näistä vaikutus on ollut parempi, mutta hiukset ainakin voivat uskomattoman hyvin! Vaikka alkuun silikoniton shampoo tuntui hiuksissa ”mattaiselta” ja lutrasin hoitoaineella aika huolella suihkun yhteydessä. Mutta nyt oon oppinut, että kappas, niissä hoitoainetuubeissahan lukee, että anna vaikuttaa 3-5 minuuttia! Se on todella pitkä aika! Kellotin kerran ihan huvikseni, että kuinka hyvin mun sisäinen kello tietää mikä on kolme minuuttia, niin minähän olin huuhtelemassa hiuksia jo alle minuutin jälkeen 😉 Näin pienten lasten kanssa suihkussa käynti yksin ja rauhassa on ylellisyyttä, jota vain harvoin nautin, joten hiustenpesua oon harventanut kolmeen kertaan viikossa. Yhden niistä aikana teen tuon naamiohoidon ja saatan vaikka tulla syömään välissä iltapalaa banaanitökötti päässä. Nainen tekee, minkä nainen pystyy, eiks niin 😉 ? Seuraavassa kodissa saisi kyllä olla se erillisvessa ja super-luksusta olisi jopa toinen suihku (vain aikuisille) 😉

Niinpä. Uusi koti. Sitä ei vielä ole löytynyt. Ilmeisesti korona on saanut aikaan myös sen, että just nyt kaikki haluaisivat vaihtaa vähän isompiin neliöihin – ihan niin kuin mekin. Helsingissä asuntomarkkina käy melkoisen lämpimänä meitä kiinnostavilla alueilla, joten muutama muukin olisi tulossa tarjoamaan samoista kohteista. Ollaan me käyty myös muuallakin katselemassa koteja ja mietitty millaista arkea me haluaisimme elää lasten kanssa. Tai fiilistelty millaisiin päiväkoteihin tai kouluihin he menisivät uudella asuinalueella.

Ei vitsi – ennen lapsia en kyllä olisi miettinyt puoliksikaan näin paljon sitä, millainen joku asuinalue on, mutta nythän me ollaan vastuussa heidän lapsuusmaisemistaan, päiväkodeistaan ja kouluistaan sekä siitä, millaiseksi me lapsen arki tehdään. Ajellaanko me bussilla vai hypätäänkö metron kyytiin? Pääseekö rannalle fillarilla vai pitääkö mennä autolla? Missä on lähikauppa? Riittääkö yksi auto? Vai tarvitaanko me autoa enää ollenkaan? Ääk!

Mä olen hyvin intuitiivinen ostaja ja luotan siihen, että sen oikean vain tuntee ja kaikki nuo kysymykset saa silloin sekunnissa oikean vastauksen. Siispä harmittikin oikein urakalla, kun yksi potentiaalinen ”se oikea” hävittiin heti alkumetreillä. Vieläkin vähän painaa kun mietin sitä, mutta oon myös yrittänyt ajatella sen niin, että ehkä tää oli universumin johdatusta ja me vältettiin jokin ihan mahdoton tee-se-itse hometalo. Se uusi koti vielä odottaa meitä ja tässä väliajalla sovittelemme kerrossängyn esikoisen huoneeseen pikkuveljeä odottamaan ja jonotamme kukin omaa vuoroa siihen yhteen kylppäri/vessa-komboon, joka meidän kämpästä löytyy 😉

Uutta kotia etsin välillä myös juosten. Kyllä – tämä lupaus otti tulta! Mähän olen vanha hölkkälenkkeilijä usean vuoden takaa ja treenannut itseni myös pitkille matkoille vuosia sitten. Muistan edelleen hyvin, kuinka lähdin tälle juoksemisen kirpakan makealle polulle ensi kertaa kymmenisen vuotta sitten. Olin aina ollut hoikka ja liikunnallinen, ja lenkkeillyt koiran kanssa päivittäin, käynyt heppatalleilla ja säännöllisen epäsäännöllisesti myös kuntosalilla. Mutta kun ensimmäistä kertaa vedin juoksukengät jalkaan ja lähdin hölkkäämään, alkoi pilleissä vinkua jo ensimmäisen lyhtypylvään välin jälkeen ja suussa maistui metallille. Jalat oli kuin kaksi betonitolppaa eikä ne vaan pitäneet mitenkään liikkeessä. Ensimmäinen juoksukerta jäi lyhyeen ja muistan sen pettymyksen, kun tarkistin juoksemani matkan. Alle kilometri! Kilometri on (hämmästyttävää kyllä) yllättävän pitkä matka ja jos ei koskaan ole aiemmin sitä juossut, suosittelen kokeilemaan. Sillä siitä se lähtee! Niin mullakin.

Annoin aluksi luvan itselleni kävellä ja juosta vuorotellen, sitten juosta aina tiettyyn pisteeseen asti lenkillä ja lopulta juosta koko matkan ilman lupaa kävellä. Sen jälkeen mukaan tuli aika. Piti pysyä joko tietty aika liikkeessä tai päästä alle tietyn kilometrivauhdin. Mun ennätyslenkki taisi olla vajaa 10 kilometriä, 5.45 minuutin kilometritahtia. Kunnon kehittyessä kymppi meni leppoisammallakin tahdilla helposti alle tunnin ja kotiovelle päästyä oli edelleen ihan hyvä fiilis. Ja siitä innostuneena mukaan tuli erilaiset juoksutapahtumat: puolimaratonit ja kympin juoksut. Olin mukana maratonillakin, mutta jalka vääntyi yhdessä nousussa ja tulin ambulanssin kyydillä takaisin starttiin. Se pänni kyllä isosti.

Juoksemiseen, kuten moneen muuhunkin urheiluun, kuuluu kovin ikävästi myös riski loukkaantumisesta. Mulla on molemmissa nilkoissa vanhat nivelsidevammat ja molemmissa polvissa raksuu nykyään myös kondromalasiaa. Kondromalasia – Ah tuo monen naisen ärsyttävä rutiseva vaiva, joka saa polvet päästelemään karmivia rasahduksia ja toisinaan myös ”hölskymään” sivulta toiselle. Mä kävin oppimassa ohjeet fysioterapeutilta turvalliseen treeniin tän vaivan kanssa, jotta juokseminen olisi varmasti OK. Hän tosin myös sanoi, että ”Jos hei vain voit niin vältä maasta ylös nousuja ja kökkimistä lattialla.” Sitten hän muisti, että olin just alustanut olevani pienen vauvan kanssa kotona 😉 Oh well. Mut näiden saamieni ohjeiden ansiosta mä taas kipitän pitkin tuttuja reittejä. Tällä hetkellä juoksen alle viiden kilometrin lenkkiä. Sitä samaa, aina vain uudestaan ja uudestaan ja tunnustelen, miltä kullakin kerralla juokseminen tuntui. Tavoitteena on olla juoksulenkillä kaksi kertaa viikossa, luukuttaa kuulokkeista ysärihittejä ja nauttia pieni tuokio vain yksin luonnosta. Lenkkipoluille mukaan oon ottanut mun uuden juoksutakin, tämän Niken vaaleanpunaisen Essential:in, joka tuo juuri sopivasti söpöyttä lenkeille.

Oon myös haaveillut uudesta fillarista ja retkistä, joita päästäisiin tekemään koko perheen voimin. Esikoinen on toivonut jo omaa, isojen tyttöjen poljettavaa pyörää, joten sellaisellekin olisi tilaus. Pikkuveli pitää vielä köyttää kiinni jonkinlaiseen istuimeen – ja todennäköisesti myös isosisko. En usko, että hänen pikkuruiset jalat jaksavat vielä kovinkaan kauas sotkea menemään, vaikka tyttö itse vakuutteleekin muuta 🙂 Ja kukapa sitä sitten tietää minne nämä meidän pyörät parkkeerataan; oman kodin pihaan auton viereen vai taloyhtiön pyöräkellariin? Jännää!

Ihanaa kesän odotusta sulle!

Pus, Paula

*

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Meidän lempparit