Kuka ois uskonut vielä pari vuotta sitten, et lähitulevaisuudessa me kaikki tullaan tekemään ainakin vuosi putkeen etätöitä, kukaan ei matkusta minnekään ja omaa perhettään ei pääse halaamaan. Eihän se nyt ihme ole, että vähemmästäkin alkaa jo mopo keulia. Kyllä mä kaipaan matkustamista, iloista lomien suunnittelua ja ihmisten huoletonta kohtaamista. Tällaiselle super sosiaaliselle menijälle vuoden koppituomio on aika kova pala. Mut kas vain, jotenkin tästäkin on nyt selvitty. Tai ainakin tää alkaa jo pikkuhiljaa tuntua ihan normaalille. Mä ihan naureskelin tuossa yksi päivä, että mitenköhän me kaikki suhtaudutaan siihen, kun tilanne joku päivä normalisoituu? Onko outoa mennä ruuhkaiseen hissiin, festareille tai jonottamaan nenä edellä olevan niskassa kiinni?

Oishan se ihanaa palata pikkuhiljaa normaaliin. Siihen, että kaikki voi taas tulla, mennä ja kohdata toisiaan kuten ennen. Mut toisaalta, äitiyslomalla oleminen on poikkeuksellista aikaa, mikä ei välttämättä toistu elämässä enää uudestaan. Siitäkin pitää osata nauttia.

Äitiyslomalla saa keskittyä uuteen ihmiseen ja hidastaa tahtia, ennen kuin sitä taas sinkoutuu päiväkodin, työn ja lomien sommittelulinkoon vuosiksi eteenpäin.

Mä olen nyt toisen äitiyslomani puolivälissä ja just nyt alkaa uusi ihana vaihe, kun vauva ei ole enää sussa tiukasti roikkuva käärö vaan ympäristöään innokkaasti tutkiva konttaaja. Omalla tavallaan tuo murroshetki vauvasta kontallaan kulkevaksi pikku-taaperoksi on aluksi vähän surullinenkin, mutta toisaalta on aivan mahtavaa nähdä, miten paljon sinne pienen pienelle korteksille imeytyy uutta tietoa. Pikkumies hoksasi konttaamisen jalon taidon joitakin viikkoja sitten seitsenkuisena ja ihan siinä silmänräpäyksessä yksi vaihe oli jo kadonnut historiaan. Ei mulla enää ole pikkuvauvaa vaan oikeasti yhdeksänkiloinen kahvakuula, joka touhottaa jo omin voimin eteenpäin (…ja muksauttelee jatkuvasti päätään lattiaan, auts, tahtoa on enemmän kuin taitoa 😉 ) Joten, olisiko oiva hetki muistella kulunutta aikaa ja myös katsoa tulevaan: mitä kaikkea kivaa pienen lapsen kanssa voi tehdä?

Täältä tullaan…!

Kun vauva on ihan pikkiriikkinen, menee ekat viikot helposti imetysmaratoneissa, päiväunissa, vauvan hoidossa, kotona puuhastellessa, lukiessa, telkkaria tuijottaessa. Oikeesti, tää minivauvavaihe menee ohi niin nopeasti, että mä päätin pysähtyä tähän kohtaan ihan luvalla hetkeksi. Oisko kivaa Woltata ruuat kotiin, soitella Skypet tai Teamsit kavereiden kanssa ja vaikka vaan kuvata ihanan seesteistä vauva-arkea Instaan, yhdessä köllittyjen pötkettelyhetkien lomassa? Ja kas vain, ennen kuin huomasinkaan, olin jo neuvolassa se äiti, kenellä on ”vähän isompi vauva” verrattuna niihin superpieniin kääröihin, joita sinne kannetaan parin viikon vanhana.

Kun vauva alkaa pitää pidempiä pausseja syömisten välille, on hyvä lähteä liikkeelle. Kun säät sallivat, vauvan voi hyvin heittää vaunuihin, kantoliinaan tai -reppuun ja lähteä kävelylenkille ja samalla aloittaa rauhallisen kuntoutuksen raskausajasta ja synnytyksestä. Tai miksei piipahtaisi autolla jossakin toisaalla kävelyllä? Vauvan pikkuinen selkä ei kestä vielä hurjan pitkiä matkoja autossa, mutta lyhyemmät stintit autoistuimessa ovat ihan ok. Vauvat on tosi erilaisia; esikoinen diggaili hurisutella auton kyydissä ihan ensipäivistään lähtien kun taas tämä pieni mies on edelleen melkoisen tyytymätön matkustaja autossa. Eikä hän tykännyt olla vaunukopassakaan pötköllään. Muistan kyllä pari sulamista kesken kävelylenkin, kun jäbä ei vain enää suostunut takaisin vaunuihin makaamaan, vaan minun piti kantaa hänet sylissä takaisin kotiin kesken lenkin (ja lykkiä toisella kädellä vaunuja ;)) Kyllä, totaalikieltäytyjä-vauvojen kohdalla on hyvä pitää messissä AINA myös kantoliinaa tai -reppua. Mut tääkin aika menee ihan hujauksessa ohi, joten nauti siitä, että voit ulkoilla silloin kun muut eivät, pysähtyä nauttimaan termos-kaakaot, aloittaa rauhallisen jumpan kotona tai käydä kaupassa silloin, kun siellä ei ole ketään 😉

Vauvan ollessa sellaiset 2-6 kuukautta, on ihan parasta karistaa kotitomut välillä jaloistaan ja olla vauvan kanssa ”ihmisten ilmoilla”. Mennä museoon, näyttelyyn, lounaille, kahville, kävelylle kaupungille, ikkunashoppailemaan ja ihan oikeasti shoppailemaan, laittaa ruokaa yhdessä, leipoa, laulaa, tanssia ja leikkiä. Jos pikkuvauvojen muskarihommat ja leikit ei ole tuttuja niin ei hätää, meillä on Youtube! Se on täynnä lasten muskareista tuttuja lauluja, loruja ja leikkejä (tsekkaa vaikka Siina & Taikaradio:

Kas siitä yllättävän koukuttavia korvamatoja aimoannos käyttöönne 😉

Meidän pikkumies on aina äimistellyt ympäristöään kulmat kurtussa maisemia tuijotellen. Sinällään näin pieni vauva nauttiikin eniten vain sylkyssä olemisesta ja elämän ihmettelystä yhdessä, joten sen yhdessä leikkimisen ei todellakaan tarvitse olla mitään ihmeellistä. Tässä vaiheessa voi myös vielä helposti olla itsekäs ja ahmia nälkäänsä ne näyttelyt ja tapahtumat, jotka kiinnostavat itseään. Vauvahan on iloinen ja tyytyväinen, kun hän saa vain olla beesissä ja ihmetellä sylistä meininkiä. Osan näistäkin aktiviteeteista voi hyvin toteuttaa korona-aikana.

Ei muutaku katselemaan maailmaa

Meidän keittiössä on aina tilaa lapsille. Esikoisella pysyy jo käsissä mitat, kihvelit ja kahvelit – pikkuveli saa vasta lajitella muovikippoja lattialla 😉 Mikään ei oo hauskempaa kuin leipoa tai kokata lasten kanssa. Leipominen käy helposti kun resepti on riittävän yksinkertainen (ja nopea). Isosisko kaataa mielellään aineksia erilaisista astioista, mutta hermot eivät kestä vielä pitkiä pilkkomissessioita. Siispä mä laitan pilkotut kamat aina valmiiksi odottamaan, ennen kuin essua puetaan päälle. Viimeksi tein pikkumiehen kanssa macarons leivoksia. Nehän ne on maailman hitain luomus, mutta aivan täydelliset tähän vaiheeseen, jossa pursottamisen seuraaminen oli tosi jännää maissinaksua natustaen ja taikina syntyi tyypin nukkuessa.

Kokki kolmonen

No mut katsotaanko jo tulevaan eli aikaan ilman koronarajoituksia? Joo!

Nykyään kantakaupungissa on valtavasti lapsille ja lapsiperheille kohdennettua kivaa tekemistä tarjolla, joiden parissa saa helposti päivän vierähtämään. Mun lempparipaikkoja Helsingissä on ehdottomasti Sederholmin talossa toimiva Lasten kaupunki ja sen yhteydessä oleva ihana kahvila El Fant, Luonnontieteellinen museo ja Kampin kauppakeskuksen Kortteli ruokailuun ja vaippahuoltoon (ihan oikeesti, PARAS hoitohuone löytyy Kampista: propsit vaan uudesta kivasta ilmeestä, imetysnurkkauksista ja leikkitelineistä isommille muksuille!). Varsinkin lapsiystävälliset museot ovat ihan parhaita kävelemisestä innostuneelle taaperolle: niissä riittää pitkiä käytäviä, joilla harjoittaa uutta taitoa! Ja mikä parasta, vauvan kanssa liikkuva aikuinen pääsee yleensä sisään ilmaiseksi. Vauva-, taapero- ja sisarusuinnit ovat myös hauskoja kokemuksia koko perheelle ja suosittelen myös kokeilemaan muskaria vauvalle, joka osaa jo tarttua soittimiin itse. Pienen lapsen oppimisen iloa on suunnattoman hauskaa seurata vierestä 🙂 Vauvakohtaamisia löytyy myös ohjattujen aktiviteettien ulkopuolelta: Oodin lastenalue ylimmässä kerroksessa tarjoaa upeat puitteet muiden vauvaperheiden kohtaamiseen. Samassa talossa onnistuu kahvittelu ja lounaskin. Kannattaa myös tarkistaa käynnistääkö kaupunki jälleen ilmaiset muskarit ekassa kerroksessa.

Oodi Oodille

Luulin aiemmin, et sitä pitäis aina keksimällä keksiä lapsille kivaa tekemistä tai vähintään painaa tukka putkella ja trikoot päällä jossain urheilukentällä energioita ulos. Ja sit parhaimpia päiviä onkin ne, kun ollaan vaan rennosti yhdessä ja annetaan asioiden mennä omalla painollaan: hengaillaan keskustassa ikkunoita ihmetellen, syödään kesällä jädet Espalla, haaveillaan leluista Stockalla tai tehdään popcornia yhdessä ja katsotaan Frozenia. Toki toisinaan on kivaa suunnitella tarkemmin menojaan, pompata autoon ja hurauttaa vaikka Rehndahlin idylliselle kotieläinpihalle! Siellä saa osakseen ihanaa rapsutus-terapiaa, eikä kukaan ihmettele, jos haluat itsekin kömpiä pupuaitaukseen 😉 Myös Espoon lelumuseo Hevosenkenkä oli kiva kokemus niin lapsille kuin meille nostalgian nälkäisille aikuisillekin. Tai miksi et menisi nukketeatteriin? Nukketeatteri Sampo on todella sympaattinen paikka, vaikka esikoinen pannuttikin otsa edellä penkkirivistöön viimeisimmän esityksen aikana 😉 Nuuksiossakin päästiin vetämään kunnon lenkki luonnossa esikoisen kanssa kun hän oli kaksivuotias. Ja opittiin samalla, että tuohon metsikköön ei sit kannata kuljettaa mitään muita rattaita mukaan kuin matkarattaat kuten YoYo’t. Näin jos mielii grillipaikkaa edemmäs ihmettelemään ja tietää, ettei lapsi vielä jaksa kävellä/olla harteilla pitkiä pätkiä 😉

Retkellä

Voin myös vannoa, ettei sulla ole ollut vielä niin kivaa Lintsillä kuin mitä se on oman muksun kanssa. Esikoinen oli kuusi kuukautta vanha, kun kävimme Linnanmäellä ekan kerran. Yllättävän moneen laitteeseen pääsee ilman ikärajaa yhdessä vanhemman kanssa ja vieläpä ilmaiseksi. Ja siis ekat käyntikerrat mä olin ehdottomasti se, joka oli enemmän innoissaan 😉 Siihen päälle vielä vohvelit kermavaahdolla ja hillolla. Nam! Suosittelen rekrytoimaan mukaan muutamia rattaiden/laukkujen vahtijoita, sillä haluat kuitenkin mennä jonkun toisen aikuisen kanssa Taigaan tai Vuoristorataan 😉 Riekuttelun päätteeksi analysoidaan tietysti mikä oli hurjin laite. Ihan niin kuin silloin pienenä. Mä olen aina ollut suuri teemapuistojen ystävä eikä mua tarvitse kauaa houkutella mukaan Muumimaailmaan tai kiertäviin tivoleihin. Sitten kun lapset on isompia, lähdemme aivan sataprosenttisella varmuudella Pariisin Disneylandiin. Oon käynyt siellä kerran aikuisiällä ja paikka teki kyllä vaikutuksen. Olihan se nyt siistiä ruokailla Pirates of the Caribbean luolassa, sinkoutua tähtipölyyn Space Mountain radalla ja hommata kotiin erään tutun pallokorvan mukaan valettu viinipullon korkki 😉

Hepparata – klassikko

Ja okei okei, myönnetään, onhan sisäleikkipuistot ihan älyttömän hauskoja paikkoja. Suosittelen varaamaan itselleen kunnolla liukuvat trikoot tai sukkikset jalkaan ja sähköistämään itsensä niissä muovisissa liukumäissä niin, että hiukset nousee pystyyn. Näiden paikkojen bonus on yleensä se, ettei niissä ole arki-aamuisin ketään, alle 2-vuotiaat ja aikuiset pääsevät yleensä ilmaiseksi sisään ja niissä on pikkuisillekin taaperoille sopivia pehmustettuja telmimispaikkoja.

Ja ennen kuin huomaatkaan, tulee äitiysloma päätökseen ja palaat takaisin töihin. Just kun se pikkutyyppi on oppinut elämänsä suurimmat kulmakivet: syömään, seisomaan, kävelemään, istumaan ja ehkä jo puhumaankin jotain. Mut siitä se meno sitten vaan paranee 🙂 Toisaalta mä odotan ihan äärettömän paljon sitä, että pääsen seuraamaan mitä lapset haluaisivat alkaa harrastaa, issikkavaelluksia pystymetsässä ja kesämökkirannan uintikilpailuja. Edessä on niin monta kivaa päivää.

Minkälainen on sun kiva päivä lasten kanssa?

pus, Paula

*

2 Comments

  1. This design is spectacular!
    You most certainly
    know how to keep a reader entertained. Between your
    wit and your videos, I was almost moved to start
    my own blog (well, almost?HaHa!) Excellent job.

    I really enjoyed what you had to say, and more than that, how you
    presented it. Too cool!

    1. Well thank you Michael! And great if I inspired you to start your own blog! That would be a first for me 😉 Go for it, this is so much fun! Have a great day 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Meidän lempparit