Matkustaminen on ihanaa. Mä olen aina nauttinut siitä vatsanpohjaa kutkuttavasta tunteesta, kun lentokoneen pyörät kumahtavat asfalttiin vieraalla maaperällä. Sitten kurkitaan innostuneena siitä pienestä soikeasta ikkunasta ulos ja mittaillaan miltä lentokentällä näyttää. Minkälainen sää on. Minkälaisia puita kiitotien reunoilla kasvaa. No, eihän niillä lentokentillä yleensä näytä oikein miltään, mutta silti. Se innostunut odotus alkavaa matkaa kohtaan on ihanaa 😉 Muistellaanko hetki millaista olikaan matkustaa (lasten kanssa)?

Mä muistan omasta lapsuudestani matkat Teneriffan hiekkarannoille, Rukan kelohonkamökit ja Saksan reissut autolla. Ja ei, me ei todellakaan matkustettu paljon mun lapsuudessa! Kesät vietettiin lähes poikkeuksetta kesämökillä Suomessa ja ne kerrat kun pakattiin kamat matkalaukkuun, oli harvinaista herkkua. Mutta silloin kun mentiin, se oli melkoisen ihmeellistä. Mulle on jäänyt muistiin matkat enoni luo Saksaan. Meillä oli sellainen sininen ”laatikko-Volvo”, joka ajettiin Helsingissä Finnjetin autolauttaan sisään. Muistan ihmetelleeni enoni kotona Saksassa miksi sillä oli katossakin kokolattiamattoa. Se oli kuulemma tyypillistä Düsseldorfissa. Ja mitä ihmettä, enon pomo oli kuullut suomalaisten sukulaistyttöjen tulevan Saksaan ja se oli lähettänyt meille ison munakennollisen Kinder-munia. Saiko niitä täällä ympäri vuoden? Se oli pienelle lapselle aivan mielen mullistavaa.

Kasarituristit

Mä en edes osaa arvata minkälaisia muistoja meidän lapsille jää reissaamisesta. Onko mieleenpainuvaa ehkä jokin rantakahvilan värikäs sisustus, paikallisen liikenteen äänet tai poikkeuksellisen hyvänmakuinen jäätelö. Tai vaikka vanhempien suunnittelema (puuduttava) retki katedraalin arkkitehtuuria ihailemaan. 😉 Niitä muistoja on ihana luoda!

Ekan äitiyslomani aikana me matkustimme paljon. Lentojen nappaaminen ei-sesonkiajoille ja aikaisiin lähtöihin oli kohtuullisen edullista. Eikä vauvalle luonnollisestikaan tarvitse ostaa omaa paikkaa koneeseen. Ja vitsi miten helppoa oli sumplia vain yhden aikuisen lomat! Taivaallista!

Myönnän, eka lentomatka oman vauvan kanssa jännitti paljon! Me oltiin matkustettu paljon ennen lapsia, joten meille oli selvää, että lapset otetaan mukaan reissuun heti kun se tuntuu hyvältä ajatukselta. Esikoinen oli 5 kuukautta vanha kun istuimme lentokoneen ahtaisiin penkkeihin kohti Kyprosta. Kenties mieleenpainuvin muisto lentomatkasta oli hetki ennen laskeutumista. Siis tyttöhän nukkui miltei kokonaan viiden tunnin lentomatkan, mutta heräsi sopivasti yllättääkseen isolla hädällä juuri ennen laskeutumista. Mieheni hiippaili vessaan kosteuspyyhepaketin kanssa pesemään tyttöä, mutta tietenkin sinappi-räjähdys oli mennyt bodystä läpi, joten hommassa lähti kestämään. Stuertti hakkasi vessan ovea ja huusi, että nyt oikeasti ovi auki ja istumaan; laskeutuminen on vain minuuttien päässä. Note to self: lentokoneessa ei pestä pyllyä vaan sitä hinkataan puhtaaksi ainoastaan kosteuspyyhkeillä. Niitä siis mukaan paljon. Ja vaihtovaatteita sekä vanhemmille että vauvalle 😉 Ja muovikasseja sotkuisille vaatteille.

Pieni matkustaja

Koska me oltiin tuolloin tuoreita vanhempia, me ajateltiin päästä meidän lomalla mahdollisimman helpolla. Siispä Kyproksella odotti ensimmäinen All-Inclusive -lomakohteemme swim-up -altaalla. Jos jostain en halunnut tinkiä niin siitä, että uimaan piti päästä sillä sekunnilla kun neiti ummisti silmänsä päiväunille. Enkä halunnut stressata yhtään omasta ruokailustani. Ensimmäiseksi reissuksi tämä oli oikein hyvä päätös. Mutta jos nyt totta puhutaan, niin noin pieni vauva ei todellakaan välitä siitä missä hän on matkalla. Enemmänkin matkakohde on kiinni siitä, mitä vanhemmat lomaltaan hakevat. Jos se on just silloin lämpö, uima-allas ja vaikka helppo ruokailu, niin moinen pakettiloma on varmasti oikein passeli. Monesti näistä perheille suunnatuista hotelleista löytyy valmiina oma lähikauppa, jolloin vaipat, wipesit ja ruuat ovat lähellä (niitä ei todellakaan kannata raahata mukaan kuin maksimissaan ekoille päiville ja lentomatkoille). Auringon alle matkatessa vauvalle täytyy pakata mukaan hyvä uimapuku UV-filttereillä, sillä uudenkarheaan nahkaan ei voi vielä valella aurinkovoiteita. Myös jumbo-kokoinen harsoliina voi tulla apuun, jos auringonsäteitä tarvitsee torjua vaikka rattaissa istuskellessa. Mä itse peukutan isosti Babyzen Yo-Yo rattaita, jotka saa kannettua lentokoneeseen asti. Oikeasti on tosi ihanaa räväyttää rattaat auki heti koneen ovelta vs. joutua odottamaan niitä ruumasta. Sähän olet siinä juuri tuntikausia treenauttanut käsilihaksia, joten on mahtavaa saada pieni breikki siihen hommaan heti.

Ekan reissun jälkeen me uskaltauduttiin heti suunnittelemaan toista. Lentokoneessa istuminen sujuu oikeastaan aika helposti vauvan kanssa. Toki kun vauva kasvaa, hän pysyy myös hereillä pidempiä pätkiä, jolloin viihdykettä koneessa on oltava mukana. Paljon. Meillä on ollut kirjoja, leluja, käsinukkeja, puruleluja – vaikka mitä. Siinä hommassa on kädet kovilla, joten reittimatkan pituus ei ole ylittänyt meillä tässä vaiheessa viittä tuntia. Oikeastaan, jos olisi pidemmälle lennolle mielinyt, se olisi ehdottomasti kannattanut tehdä vauvan ollessa ihan minipieni. Nousujen ja laskujen aikana kannattaa imettää tai antaa tuttipulloa, jotta pikkuiset korvat eivät menisi lukkoon. Vaipanvaihtokin onnistuu koneessa sangen hienosti. Siihen lentokoneen vessassa olevaan vaipanvaihtoalustaan ei muuten kiinnitä mitään huomiota ennen lapsia 😉 Mutta kyllä se vaan laskeutuu sen snadin kopin seinästä suoraan pytyn päälle!

Ekan kerran hommasimme esikoiselle oman penkin koneeseen, kun hän oli reilu vuoden vanha ja edessä oli pidempi lento Roomaan. Se oli erinomainen päätös. Tyyppihän kiskaisi päiväunetkin siinä paikallaan, pieneksi kiepiksi heittäytyneenä. Luksusta. Ja jos vain mahdollista, niin älä lähde mukaan käytävällä kävelyyn – sitä saa muuten sahata ihan koko lentomatkan. Paras kun vaan yrittää pitää muksun siinä penkissä tavalla tai toisella. Yks paljon matkustava äiti neuvoi tämän mulle ja se on ollut aivan loistava neuvo! Me ei koskaan päästetty esikoista marssimaan koneen käytävälle eikä hän ole osannut sitä myöhemmin vaatiakaan. Me sitten mieluummin annetaan hänen ”leikkiä” puhelimella, katsoa videoita tai ohjelmia, tutkia kirjoja ja äidin käsilaukkua, oikeastaan mitä vain jos hän sillä pysyy paikallaan. Ja sitä mukaa kun lapset kasvaa, niin tää helpottaa, kun lentomatkan voi myydä muksulle vaikka ”leffapäivänä”

Vinkkejä lentomatkustamiseen on paljon, mutta tärkein tulee tässä: pysy rentona. Mistään ei tuu mitään, jos itse on kireä kuin viulunkieli.

YoYo’t. Best in class!

Kun olimme matkustamassa Ranskasta Sveitsiin, hyppäsimme porukalla pikajunan kyytiin. Matka Lyonista Geneveen kävi reilussa tunnissa ja sen me taitoimme videoita katsellen, eväitä syöden ja maisemia ihmetellen. Ehkä sellainen pieni huomio tietyistä Keski-Euroopan maista: ruokakulttuuriin kuuluu erittäin myöhäiset ruokailut 😉 Eikä pienet lapset ole kovinkaan tuttu näky päivällispöydissä. Etsimme Lyonissa ravintolaa viiden aikaan tuloksetta, sillä ne olivat poikkeuksetta kaikki kiinni. Eikä ilman varausta useisiin ollut mitään asiaa. Siispä pienen sormiruokailijan kanssa ruokailuja kannattaa hieman suunnitella etukäteen, jotta nälkäkiukku ei yllättäisi 😉 Mulla oli pikkuiselle myös laukussa mukana tuttua naposteltavaa siltä varalta, että ruokapaikan löytymisessä alkoi kestää. Tyttö tottui nopeasti syömään sylissä tai matkasyöttötuolissa, sillä monessakaan ravintolassa ei ollut omia syöttötuoleja tarjolla.

Jos mä valitsisin jonkin maan, joka on aivan ihana pienen lapsen kanssa, ois sen pakko olla Italia! Me vietettiin Toscanassa kaksi ihanan aurinkoista viikkoa ja tehtiin lukuisia autoretkiä lähialueiden idyllisiin kyliin. Italiaiseen kulttuuriin kuuluu kovin vahvasti perhekeskeisyys ja tyypillisesti lapset saavat kaikkialla suurimman huomion. Heitä tullaan hakemaan käsistä mukaan, heille jutellaan ensimmäisenä ja ravintoloissa aina huomioidaan pienen ruokailijan viihtyvyys. Italiaan mä kaipaan aina, vaikka ymmärränkin, ettei me voida mennä sinne joka vuosi 😉 Se vaan on mun henkinen toinen kotimaa: paikka, jossa voisin nähdä itseni vanhana nonnana jossain pienessä kylässä, kiroilemassa itsekseni suomeksi kun kaikkialla on vaan huonokuntoisia portaita 😉

Tosi, tosi eteläinen Suomi (Italia)

Meidän (toistaiseksi) viimeinen matka perheenä oli Skotlantiin. Se osui sopivasti postin lakkoviikkoon ja saimme paluulentoa edeltävälle yölle tiedon, että meidän paluulennot olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Siinä keskellä yötä, laukut hotellihuoneen eteisessä lähtöä odottaen, mietimme minne ihmeeseen me oikeastaan olimme aamulla lähdössä. Hotellivaraus päättyi, lomapäivät päättyivät eikä meillä ollut enää mahdollisuutta venyttää tätä lomaa yhtään pidemmälle. Ilman lapsia tästä olisi tullut varmaan mielenkiintoinen seikkailu kotiin, mutta nyt lapsen kanssa sitä halusi vain kotiin mahdollisimman nopeasti ja helposti. Ei auttanut jonottaminen lentoyhtiön asiakaspalveluun, nyt oli turvauduttava äärimmäisen kalliisiin paluulentoihin toiselta yhtiöltä sille samalle päivälle. Auts. Edinburghin kentällä oli aamulla valtavat jonot kaikkialle, virkailijat aivan sekaisin kaikista suomalaisista, jotka yllättäen valloittivat palvelutiskit. Ihmiset puhuivat keskenään siitä, kuka oli onnistunut saamaan lennot tai jos joku tuntisi jonkun, kenen luokse voisi mennä yöksi koska ei ollut enää varaa mennä hotelliin pidemmäksi aikaa. Me poistuimme Skotlannista Tukholman kautta. Arlandan kentällä me syötiin ylihintaista pastaa, jonotettiin uudestaan lentoyhtiön asiakaspalveluun, joka oli ihan jumissa reklamaatiosumasta. Kaikesta huolimatta, tyttömme leikki aurinkoisena lentokentällä eikä ollut matkan venymisestä moksiskaan. Olikohan se jotain kohtalon ivaa, että juuri tämä matka jäi meidän perheen vikaksi ennen kuin korona iski 😉

Pieni kuninkaallinen Edinburghissa

Tällä uudella neljän hengen kokoonpanolla me olemmekin sitten käyneet toistaiseksi vain mökkeilemässä. Se on sujunut ihan hyvin, vaikkakin perheen pikkumies ei vaikuta yhtä tyytyväiseltä automatkustajalta kuin isosiskonsa. Hän ehdottomasti olisi lentävä tai junaileva vauva, sillä hän viihtyy niin hyvin sylissä. Jos automatka lähtee venymään vaikka kauppareissun takia, hän kyllä pitää huolen, että hänen tyytymättömyytensä auton turvakuupassa istumiseen noteerataan 😉 Mökkeilykin on tosin ihanaa, sillä meidän perhe on lapsia myöten kova saunomaan. Saunan lämpö, takkatulen ritinä ja pitkät vaahtokylvyt tuovat kyllä lomafiiliksen, vaikka kotimaasta ei ollakaan poistuttu.

Mökkihommia

Haaveilemme kyllä jo kovasti seuraavasta matkasta ulkomaille. Ehkä jonkin ihanan talon vuokraamisesta porukalla, ystäväperheen Ranskan talolla käymisestä tai ihan vaikka Kööpenhaminan rennon letkeästä tunnelmasta, jonne me aina silloin tällöin palaamme tapaamaan lähistöllä asuvaa bonussiskoa (…ja samalla kunnioittamaan kihlautumisemme puitteita vuosien takaa.) Lasten kanssa on ihanaa matkustaa enkä malta odottaa seuraavia seikkailuitamme yhdessä! Muistan, kuinka mut vietiin murkkuikäisenä New Yorkiin katsomaan joulunalusaikaa yhdessä siskon kanssa. Rockefeller Centerin valtava joulukuusi ja kaikkialla kimaltavat jouluvalot ovat syöpyneet ikuisiksi ajoiksi mieleeni. Kyllä sekin pitää perheenä päästä kokemaan! Maailma on niin suuri ja täynnä nähtävää! Pliis korona, viitsisitkö väistyä, niin pääsemme taas liikkeelle!

Mitä matkahaaveita sulla on?

pus, Paula

*

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Meidän lempparit