Aah taas se iski: tarve luoda jotain omaa itse! Huomasin tämän erikoisen piirteen sniikkaavan esiin jo esikoisen kanssa kotona ollessani, jolloin nappasin pensselit ja telat käteen ja ryhdyin maalaamaan. Mä maalasin kaikenlaista vesiväritöistä kenkävitriiniin (kyllä, luit oikein), ikkunalautoihin ja keittiöjakkaraan. Taisi makkarin seinäkin saada uuden värin.

Ja nyt se iski taas! Liekö syynä tää ulkona puhaltava kylmä tai se, että koronan takia tulee hengattua aika paljon kotosalla, mutta mä ostin yks päivä, ihan ex-tempore, puikot ja lankaa Sinellistä siitä ohi kulkiessani. Harva ois uskonut tätä minusta! Yleensä mun ex-tempore ostokset on suklaata, sukkahousut, mekko isosiskolle tai kahvia. Tämä ’puikot ja lankaa’ vei mut ihan uuden äärelle.

Todetaan nyt heti alkuun: mä en todellakaan ole askartelija. Mun muistot askartelusta tuo mieleen vessapaperirullahylsyt, kreppipaperin ja erikeepperin, jota laitettiin isolle pahvilautaselle ja josta se sitten valui kaikkialle muualle kuin oikeaan paikkaan. Mä en myöskään ole minkäänlainen neuloja. Yläasteella oli pakko tehdä jokin neulostyö ja mä päätin tehdä torimyyjän hanskat. Siis kaikista olemassa olevista vaihtoehdoista (kuten vaikka kaulaliinasta) mä päätin tehdä sellaisen neulomispainajaisen, jossa sai rakentaa viisi pientä sormenpätkää, päätellä ne ja aloittaa aina alusta. Ja mä halusin niihin vielä kahta eri väriä. Apua! Se oli ihan kamalaa. Jopa meidän kässänmaikka sanoi jossain vaiheessa, että ”otit, Paula, sitten vähän turhan vaikean projektin tulille”. Tahtoa oli, mutta taitoa ei niinkään. No, reikäiset ja käyttämättömät hanskathan niistä tuli.

Mut siinä mä nyt poistuin Sinellistä puikot ja lankarullat rattaiden alakorissa. Järkeilin, että kyllä kai mä nyt tänä YouTube tutoriaalien kulta-aikana osaan yhden kaulaliinan isosiskolle tehdä. Varsinkin, kun en ollut löytänyt kivannäköistä kaupastakaan. Vinkki: YouTube on tosiaan täynnä kaikenlaista neulontakanavaa ja vinkkiä. Ja ohjeet on helppoja! Mähän etsin (vertailun vuoksi) myös suomenkielisen neulontaohjeen jostain alan julkaisusta enkä tajunnut lukemastani mitään. Se olisi yhtä hyvin voinut olla hieroglyfejä. Mutta videota mä osaan kyllä katsoa 🙂 Ja erittäin hitaita hidastuksia ja toistoja.

Neulominen oli myös hyvin koukuttavaa puuhaa! Kun pikkuveli oli käynyt nukkumaan ja isosisko vielä nautti iltapalaa, mä neuloin aina pari riviä kaulaliinaa. Jostain sieltä tooooosi kaukaa oikeasta aivolohkosta lähti oikea ja nurja silmukkakin tulemaan ihan automaationa kun sen oli ensin palautellut mieleen videolta. Ja kai sitä sitten oltiin pienenä hinkattu aika paljon kässäntunnilla, who knows.

Ta-daa! Isosisko valmiina talven tuiskuihin!

Siitä se homma levisi nopeasti niin, että halusin itsellenikin kivan, muhkean kaulaliinan. Jätin suosiolla kaavat nurkkaan ja paukutin menemään yhtä ja samaa kierrosta putkeen. No, loppua kohden tää projekti oli jo aavistuksen raskas kun puikoilla roikkui ihmisenmittainen pätkä kaulaliinaa 😉

Onko se viltti vai kaulaliina?

Neulomisesta innostuneena päätin myös uskaltaa kokeilla virkkaamista. Mä katsoin yhden tutoriaalin YouTubesta, jossa nuori kanadalainen nainen kertoi, että oman pipon voi virkata helposti muutamassa kymmenessä minuutissa. Siis mitä? Brand new piece of information! Okei, mulla kesti kolme päivää tehdä pipo isosiskolle, koska purin sen työn kaksi kertaa, mutta magee siitä tuli lopulta. Vitsi miten siistiä! Miksi en ollut tajunnut tätä puuhaa, kun olin vielä odottavassa tilassa ja vailla älykästä tekemistä himassa? Mähän kulutin viimeiset viikot katselemalla Temppareita kun kaikki hyllyt ja kaapit oli jo siivottu 😉

Mä muuten käytin kaikissa mun neulomistöissä Novitan Hygge Wool:ia, sillä sitä saa tosi monesta paikasta ja se on ihanan paksua villalankaa 🙂 Itse fiilistelin vain mustaa tällä kertaa, mutta muitakin herkullisen ihania värejä olisi ollut tarjolla. Vai miltä kuulostaa vaikkapa mustikkamaito ja jääpioni? Nam! Käy kurkkaa vaihtoehtoja tuolta linkin takaa:


Kun olin valloittanut virkkuukoukut, päätin hypätä suoraan syvään päähän ja yrittää luoda jonkin ihanan sisustusjutun ihan itse. Jos ette muuten ole jo löytäneet omaa, ihanaa DIY taiteilijaa, niin saanen esitellä suosikki-ihmiseni tähän tarkoitukseen YouTubesta: Lone Fox. Siis apua miten ihania juttuja! Ja häneltä sain myös inspiksen mattotyynyn luomiseksi.


Ilmeisesti DIY-skenessä on ihan käsite ”Ikea DIY tai Ikea hacks”, koska jos jonkinlaista projektia olisi Ikean tavarasta tarjolla. Päädyin valitsemaan kuitenkin helpon tyyny-projektin, koska tyynyjä ei ole koskaan liikaa ja toisaalta, kustannuserä ei ollut kovinkaan kummoinen. Ei jehna, heittäydytääs sitten ihan villiksi ja laitetaan vielä ostoskoriin setti verhoja. Nehän on lopulta vaan kangasta, kyllä niistäkin jotain keksin! Sinne mä sitten kurvailin, Ikean drive in-parkkikselle, pikkumies kyydissä. Viereisessä parkkiruudussa pari Ikean työntekijää survoi jotain jäätävän suurta moduulia aivan liian pieneen autoon verisuonet ohimoilta pullottaen ja mun takakonttiin aseteltiin nojailemaan sellainen pieni, 30 cm x 30 cm ostoskassi, jonka yksi skrode työntekijä tuli sinne tuomaan 😉

Seuraavan kerran kun pikkuveli veteli hirsiä, mä kursin matosta tyynyn. Ja puoli tuntia myöhemmin se oli valmis! Siitähän tuli tosi kiva! Moinen tyyny ois muuten kivaa tehdä vaikka mökille vanhasta räsymatosta!

Ja ne verhot. No, isosiskon Hoppekids-talosänkyyn oli viritelty ”majaa” meidän vanhasta päiväpeitosta jo hyvä tovi ja mä päätin, että nyt se saa riittää. Joten tekstiililiima esiin ja verhot pois pakkauksesta. Mä ajattelin, että ripustan ne verhot siihen sängyn päälle ja liimaan vaan saumakohdat yhteen, kaitpa siitä jotain tulee. Projektiin tarvitsin myös tarranauhaa (…jota lähdin muuten ostamaan Sinellistä kysymällä, et tarttisin sellaista tarranauhaa, mikskä sitä nyt kutsutaan? Ja myyjä vastasi, että tarranauhaksi. Jestas! :D) jolla sain kiinnitettyä verhon sängyn runkoon kiinni. Ja sitten vain tuumasta toimeen. Jep, ei ne saumat oo suorat ja toteutus mitenkään täydellinen, mutta miten mulle tuli tästä niin hyvä olo! Plus että isosisko oli onnensa kukkuloilla kun mä olin tämmöisen katoksen hänelle tehnyt. Aijai, hyviä äiti-pisteitä sataa!

Verhoista katokseksi 🙂

Kun kerran tää mun DIY-into löysi tiensä lastenhuoneeseen, pistin merkille muutamat piirustukset, jotka isosisko halusi laittaa seinälle koristeeksi. Mulla on jäänyt ihan kamala painajainen sinitarrasta, koska silloin kun mä olin pieni, me vuorattiin seinät julisteilla ja kuvilla, jotka kaikki läntättiin sinitarralla kiinni seinään. Kun sitten yhden kuvan halusi ottaa pois, oli jäljellä sellainen epämääräinen rasvaläntti, joka vaati vähintään uudelleen maalauksen, jotta sitä ei enää nähnyt. Joten jätetääs se sinitarra kauppaan ja mietitään tähän jokin muu keino. Ja sit mä törmäsin niihin: jätti-isoihin pyykkipoikiin! Niiden väliinhän saa kätevästi tiristettyä vaihtuvia taidenäyttelyitä. Mä löysin puisia jumbo-pyykkipoikia Clas Ohlsonilta, heitin niiden päälle kerroksen akryylimaalia ja stikkasin Command-teipillä seinään: avot! Siinä on ja pysyy!

Voipa näiden väliin nipistää vaikka lakukaulakorunkin 🙂

Mä olen jo suunnitellut lisää projekteja joulua varten, jolloin meidän kotiin muuttaa ainakin tonttu, omine sisäänkäynteineen päivineen. Haaveilen myös jonkinlaisesta joulukranssista eteiseen. Oman kädenjäljen näkeminen on ollut yllättävän miellyttävää varsinkin kun siinä näkee heti mitä projektista on tulossa. Ja ainakin maalatessa ja neuloessa tunne on lähes meditatiivinen… Vielä kun tähän lisätään parit mausteiset tuoksukynttilät, kupponen glögiä ja jokelteleva vauva on hyggeily jo lähes maksimissaan! Huom. lähes 😉

Hauskoja DIY hetkiä!

pus, Paula

*

2 Comments

  1. Raikas, innostava ja tyylikäs sivusto niin ulkoasultaan kuin ilmaisultaan. Pirteää lämpöä luot sekä perheellesi että meille lukijoille. Kiitokseni!

    1. Kiva kuulla Laila! Mukavaa, että olet mukana lukemassa näitä juttuja 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Meidän lempparit